Ruhnu 28.6.2006

Atalantan kosto

En olisi uskonut, että Atalanta ottaa niin nokkiinsa kaukoihastukseni Jeraan, tunnustinhan sen niin avoimen rehellisesti. Ensin se rikkoi meidän vessan. Kaikki se mikä pönttöön tulee, pumpataan septitankkiin, josta se sitten avomerellä päästetään mereen tai imetään erityisellä asemalla säiliöön (Virossa ei tällaisia asemia ole). No niin, erään aamutoimen jälkeen minun oli todettava Eerolle, että pumpussa on jokin vika, kaikki vain pyörii altaassa. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta totean vain, että kolmen tunnin ahkeran työskentelyn jälkeen menimme suihkuun todeten, että korjaukseen todennäköisesti tarvitaan uusi tiivistesarja, jota ei takuulla saa Virosta eikä muualtakaan Baltiasta. Mutta kuten suomalainen sananlasku sanoo "Kyllä hätä keinot keksii", niin nytkin, mutta hankaloittaahan se elämää.

Toinen isku tuli juuri lähdettyämme Riiasta. Vesipumppu lakkasi toimimasta. Meillä on 120 litran vesitankki ja siinä sähköpumppu, jonka avulla hanasta vääntämällä saadaan vettä pentterin ja vessan lavuaareihin. Ilman pumppua ei tule mitään. Entinen omistaja oli poistanut jalkapumput mielestään tarpeettomina. Eli siis kaikki vesi, jota käytämme nyt on erillisissä pulloissa tai kanistereissa. Tämä oli itse asiassa paljon kovempi isku kuin vessan rikkoutuminen, satamisssa on aina käytettävissä tuohon tarpeeseen tarkoitettuja laitoksia.Tänään tutkimme kolme tuntia vesipumppua ja lopputulos oli "rikki". Uuden pumpun saa vasta lomalta palattuamme.

Mutta itse purjehduksista: matka Riiasta Ruhnuun, 11 tuntia, meni hienosti. Osalla matkaa saatoimme käyttää jopa spinnua (pallopurje, 120 m2). Hankimme keväällä niin sanotun spinnusukan, joka tekee tuon suuren purjeen käsittelyn huomattavasti helpommaksi.

Ruhnu on pieni saari lähes keskellä Riian lahtea. Siellä asuu vuoden ympäri 60 henkeä. Saarta ovat asuttaneet vuoteen 1944 saakka Viron ruotsalaiset. Siellä on vuodelta 1644 peräisin oleva puukirkko, matalaa metsää, muutamia taloja, kaksi kauppaa ja miljoonittain hyttysiä, joihin tutustuimme käydessämme illalla kylässä ostamassa juomavettä (sataman vedessä oli tuo tyypillinen lievä suolan ja rikkivedyn aromi). Harmitti vähän kun vierailumme jäi niin lyhyeksi, lähdimme nimittäin aamulla taas eteenpäin. Mutta uudestaan seuraavina kesinä!

Eilen olikin reipas sivutuuli. Tulimme aika vauhdilla Muhun salmeen ja jäimme yöksi Kuivastun lauttasatamaan. Kuivastu on Saarenmaan puoleinen lauttasatama, mantereen puolella on Virtsu. Juhannusaattona mantereen puolella on lautalle viiden tunnit jonot. Olimme ainoana veneenä aika viheliäisessä laiturissa, lauttojen ja autojen kyljessä. Kuivastu on Viron kuivin paikka, eikä meidän siellä ollessammekaan satanut. Ja hyvin nukuttiinkin. Ulkoilma ramasee.

Väinameri on Viron saarten ja mantereen väliin jäävä merialue (väina on muistaakseni suomeksi salmi). Se on tuuliolosuhteiltaan aivan mahdottoman vaikea. Tuulet vaihtelevat parinkin tunnin aikana vaikka kuinka paljon, aina jostain salmesta vetää. Ja on niinkin sattunut, että kun Riianlahdelta tulee Muhun salmeen, tuuli tulee täysin vastakkaiselta suunnalta. Tänään siis jatkoimme Kuivastusta Väinamerta pohjoiseen ja kohta taas koimme Väinameren temperamentin: hetkessä tuuli nousi niin, että iso reivattiin ja etupurje laskettiin ja silti mentiin yli 7 solmua. Onneksi ei ollut pahempaa aallokkoa, joten emme kastuneet kovin pahoin. Tuulta oli 12 -15 m/s, ja se on jo aika paljon.

Olemme nyt kiinnittyneinä Rohukylän lauttasataman aallonmurtajaan. Tässä on vain aallonmurtaja, joka ei ole yhteydessä maihin (emme siis pääse maihin), mutta olemme suojassa lännen suunnalta tulevalta tuulelta. Hyvähän tässä on olla, kuunnella tuulen ujellusta mastossa, syödä, nauttia vähän viiniä ja vettäkin on vielä ainakin huomiseksi.

Virossa ja Baltiassa yleensäkin veneily eroaa Suomen oloista olennaisesti siinä, että täällä ei ole oikeastaan lainkaan luonnonsatamia. Rantautuminen tapahtuu aina johonkin vierassatamaan tai sitten lauttasatamien viereen sijoitettuun laituriin. Joskus on suorastaan vaikea löytää tuulelta suojattua paikkaa.

Huomenna menemme todennäköisesti tuohon nurkan taakse Haapasaluun.

Terveisin,

Kaiju