Soukka 6.7.2006

Atalanta jälleen Soukassa!

Näin on lyhyt kesälomareissumme lopussa. Rantauduimme iltapäivällä Soukan Venekerhon satamaan. Kyllä täällä sisämaassa on kuuma, merellä tuuli mukavasti viilensi olotilaa. Matkaa tuli yhteensä 780 mailia (1500 km), joka ei todellakaan ole kovin paljon, vaikka ottaisi huomioon käytetyn ajan lyhyydenkin. Koko purjehdus oli helppo, ei kovia tuulia, ei yhtään odottelupäivää satamissa, ei yhtään sadepäivää, lämmintä riitti etelässä jo ihan loman alusta alkaen. Ei siis mitään sankaritekoja tällä kertaa.

Uskalsin kotona kylpyhuoneessa mennä peilin eteen: olen aivan musta. Koko ajan olen suojannut itseäni kovilla kertoimilla, kääntänyt selän auringolle ja pitänyt päässäni pitkää ja peittävää lippaa, mutta jostain säteet imeytyivät naamaani.

Edelliset uutiset taisivat tulla Rohukylästä. Menimme sieltä lupausteni mukaan jälleen Haapasaluun, valitettavasti sen pääkatu on remontissa, ensi vuonna ovat sitten jalkakäytävät ja kivipäällysteet kunnossa. Haapsalusta pikakäynnille Dirhamiin ja päätimme lähteä sieltä Suomen puolelle Utöhön. Se oli aivan uskomattoman hieno yöpurjehdus. Punainen auringonlasku, muutama tähti, kuunsirppi veneen keulan edessä. Kokka kohisee 6-7 solmun vauhdissa, automaattiohjain pitää perää. Itse ei tarvinnut muuta kuin nauttia menosta!

Juuri kuin saavuimme Utön ulkopuolelle, rajavartijoiden kumivene tulee meitä kovalla vauhdilla vastaan: mistä tulemme, minne olemme menossa, keitä olemme jne. Emme olleet muistaneet laittaa VHF:ää (radiopuhelinta) päälle. Utössä ei ole enää tulliasemaa, joten rajavartijat kehoittivat meitä menemään Nauvon Pännäisten merivartioasemalle. Sinne on Utöstä noin 30 mailia matkaa, eli vähintään 6 tuntia. Olimme hieman pitäneet toivoa yllä, että pääsisimme maihin huomaamatta, tai voisimme tiukan paikan tullen sanoa, että tulimme Ruotsista, mutta olimme ilmeisesti olleet tutkaseurannassa jo aluevesirajalta saakka. Onhan se toisaalta hyvä, että asiattomat eivät pääse maahan!

Hieman nuutuneina jatkoimme siis matkaa, ja olimme Pännäisten luona iltapäivällä. Koko asema oli aivan suljettu, ei ristinsielua missään eikä kukaan vastannut VHF 68 :aan, johon isossa kyltissä kehoitettiin soittamaan, eikä myöskään oven soittokelloihin. Taas kerran meitä otti päähän. Se ei olisi ollut mikään mukava yöpymispaikka. Lopulta Eero löysi yhden puhelinnumeron, johon soitto kiersi ensin ympäri Saaristomeren, ja päätyi lopulta Turun meripelastuseuraan tai vastaavaan. He lupasivat selvittää, täytyykö meidän odottaa klo 16:een saakka, jolloin tullimiehet saapuvat paikalle. Asema ei ole kuulemma jatkuvasti miehitetty.

Saatiinhan me sitten lopulta leima miehistöluetteloon ja siitä siirryimme suoraaan erääseen lähistöllä olevaan merikarhusatamaan saunomaan. Juttelimme tapahtuneesta naapuriveneen kipparin kanssa, juu olisi pitänut soittaa kanavalla 71. Ettekö te kiivenneet sinne mäen päälle? Olisimmehan me tietysti tehneet niin, jos jossakin olisi ollut pieninkin vihje asiasta. No niin, tällaisia pieniä murheita tällä kertaa.

Suomen puolella tulimme sitten lyhyitä päivämatkoja myötätuulessa nauttien merikarhusatamien saunoista ja kiireettömästä olosta. Hangossa piipahdimme kaupassa mutta jatkoimme välittömästi matkaa. Koko satama oli täynnä, valmistautuivat ilmeisesti Hangon regattaan.

Atalantan vessakin on nyt kunnossa. Vika selvisi, kun Soukan satamassa purimme se vielä kerran katsoaksemme, mitä osia pitä ostaa. Hassu vika, joka korjaantui ilman varaosia. Siihen vesipumppuun perehdytään huomenna.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kesän jatkoa!

terveisin

Kaiju