Bagenkop 5.7.2008

"Söimme mitä saimme ja joimme tuutingin.."

Hei taas!

Tanskan kierros alkaa olla lopullaan. Roskilden jälkeen olemme tehneet pitkiä päivämatkoja suotuisten tuulien saattamina. Niille, joita maantieto kiinnostaa kerrottakoon, että olemme käyneet Oddenilla, Bogensessa, Aabenraassa, Ærösköbingissä ja parhaillaan olemme siis Bagenkopissa Langelandin eteläisessä kärjessä siirtyäksemme huomenna Saksan puolelle, todennäköisesti Fehmarnin saarelle.

Suurin osa noista nimistä ja paikoista on ollut meillekin uusia, Oddenilla ollaan käyty joskus 90-luvun alussa ja Aabenraassa viime kesänä. Nyt oli kamerakin mukana, kun viime kesänä emme aika ankean sataman jälkeen osanneet odottaa hienoa 1700-luvun saksalaista kaupunkia. Toinen vähän samanlainen kaupunki on Ærösköbing, Ærön saaren "nukkekaupunki". Talot olivat pieniä, suurin osa 1700-luvulta, kukkia, mukulakivikatuja, juorupeilejä.. aivan uskomaton paikka. Se alkoi olla jo vähän liiankin pittoreskia ja sievää meikäläisten makuun.

Ei ole muuten ihme, että tanskalaiset ovat parinkin kyselyn perusteella todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kaunista, vanhaa, turvallista, inhimillistä mittakaavaa, lyhyet välimatkat, rento, suvaitseva elämänmeno. Pitkä historia, kuninkaitakin 1300-luvulta lähtien, kaikki hyvässä tallessa siellä Roskilden tuomiokirkossa. Nimetkin on helppo muistaa, kun kuninkaat ovat vuoronperään Frederikejä tai Christianeja. (Kuningatar lienee aina Margareta, aikaisempi Margareta eli 1400-luvulla.) Kyllä täällä kelpaa asua. Ja todellakin, Tanska on myös paljon muuta kuin Kööpenhamina, jossa siinäkään ei ole mitään vikaa. Kun vielä saisivat ne sikalansa hajuttomiksi...

Pikku-Beltin kapeikot virtoineen menivät jo vanhalla tottumuksella, nyt ne tuntuivat vain jänniltä ja oli hauska seurata erään pienehkön tanskalaisen purjeveneen hurjaa vauhtia akanvirrassa, joka oli sille myötäinen, kun me ahersimme lähes vieressä vastavirtaan 2-3 solmua. Se oli selvästi ollut siellä vielä useammin kuin me. Menimme samalle reunalle, ja vauhti parani meilläkin heti. Matkalla Bogenseen tapahtui muuten erikoinen juttu. Purjevene otti meidät kiinni. Jostakin vain oli taaksemme ilmestynyt vene, joka kasvoi ja kasvoi. Tiirailimme kiikarilla sen merkkiä ja yritímme arvuutella kokoa. Emme saaneet selvää. Satamassa sekin selvisi, kyseessä oli 54-jalkainen hurjan iso Hanse (saksalainen purjevenemerkki). Saatoimme huokaista helpotuksesta, olisi ollut kummallista, jos se ei olisi ottanut meitä kiinni.

Olemme juuri nauttineet päivän pääaterian, keitettyjä perunoita, saksalaisia savustettuja sillejä öljyssä (säilyke) ja salaattia, johon kerättiin kaikki ainekset, joita veneestä tällä hetkellä löytyi. Juomaksi jääkaapista kylmää vettä. Tässä ne meidän kulinaristiset nautinnot, matkan aikana tehdään keittoa tai otetaan mysliä ja mustikkasoppaa, jos sitä on jostain kaupasta löytynyt. Kohta voimmekin siirtyä istumalaatikkoon ja satamassa olevien mielipuuhaan, nimittäin juomaan tuutinkia eli viiniä kristallilasista ja seuraamaan, miten satamaan jatkuvana virtana saapuvat veneet kiertävät ja hakevat itselleen sitä viimeistä paikkaa.

Hyvin menee edelleen,

Atalantan miehistö

PS. En saanut tätä eilen liikkeelle. Sataman internet oli aivan onneton. Lupauksen mukaan olemme nyt Fehmarnin saarella Burgstaakenin yhdistetyssä kalastus- ja huvivenesatamassa, jonka erikoisuuksiin kuuluvat siilon pintaan tehty kiipeilyseinä (maksimikorkeus 40 m), telakalle nostettu sukellusvene, (jonka kävin tsekkaamassa: siellä oli jopa ahtampaa kuin meillä Atalantassa), useita purjeneulomoita ja lukuisia venetarvikeliikkeitä. Ihan hyvä paikka, vaikka meidän satamaosa on vähän turhan ahdas.

Nyt ovat tuulet olleet heikkoja. Keskipäivisin on ollut usean tunnin tyyni jakso, joka "kasvattaa luonnetta". Kun emme haluaisi ajaa mottorilla, päivät venyvät pitkiksi ja päivämatkat jäävät lyhyiksi. Tänäänkin piti olla tuulta 3 beaufortia lounaasta. Sitä kesti kaksi tuntia, ja etenimme todella hienosti, sitten tuli se tyyni jakso, ja kun tuuli vihdoin virisi, se oli aivan vastaista. Tavoitetta ehdittiin muuttaa jo monta kertaa matkan aikana. Mutta tämäkin kuuluu purjehdukseen. Ja aina kannattaisi muistaa odotteluaikamme Donsössä, mutta kukapa nyt menneitä aina jaksaa muistella.