Hals 27.6.2008

Vuonopurjehdusta

Hei kaikki lukijani!

Donsössä rikottiin monia ennätyksiä. Emme ole koskaan aikaisemmin tuulen takia olleet missään satamassa viittä yötä, en ole myöskään koskaan aikaisemmin nähnyt tuulimittarissa lukemaa 50 solmua eli noin 24 m/s, Donsö oli myös ehdottomasti viihtyisin paikka, missä ylipäätään olemme joutuneet pakosti viipymään. Lisäksi sieltä pääsi välillä vaikka käymään lautalla Göteborgissa, kun aika muuten tuli pitkäksi. Miksei sitten siellä jos kuitenkin jossain. Suomalaisveneen kanssa vierailtiin vuoroin veneissä ja vaihdettiin purjehdus- ym. kokemuksia.

Mutta kun vihdoin keskiviikkoaamuna tuuli oli vaimentunut, oli kuitenkin ilo jatkaa matkaa. Länsilounaisen tuulen oli ennustettu vielä vaimenevan päivän mittaan ja kääntyvän vähitellen jopa kaakkoon. Lähdimme aamulla viiden aikoihin ja purjehdimme ensin styyrpuurin halssilla niin ylös tuuleen kuin vain pääsimme. Siinä vaiheessa kun emme enää päässeet edes etelään vaihdoimme halssia suuntana länsilounainen. Olimme siinä vaiheessa jo ohittaneet Läsön saareen ja sen matalat helmat ja itse asiassa suuntasimme Limfjordin vuonon suulle Halsiin. Jotain tuollaista olimme lähtiessä salaisesti ajatelleetkin. Ajoituksemme tuulen suunnan muutosten kanssa osui aivan nappiin!

Matka oli pitkä, 71 mailia, ja aikaakin kului 14 tuntia. Mutta sanoohan vanha sananlaskukin "no pain, no gain". Eikä se edes ollut mitään tuskaa.

Eilen lähdimme sitten vuonolle kohti Aalborgia. Vuono on sen verran leveä, että sitä voi suotuisalla tuulella purjehtia. Nimi vuono johtaa vähän harhaan. Korkeista rannoista ei täällä ollut tietoakaan, päinvastoin, rannat olivat matalat ja kaislikkoiset, lokit kävelivät pohjassa ruopatun väylän vieressä. Virta siirtelee pohjan hiekkaa paikasta toiseen. Atlantin aallot lienevät vuosituhansien aikana murtaneet hiekkaiseen maahan väylän Atlantin puolelta Kattegatille.

Aalborg on suurehko teollisuuskaupunki. Vuonon varrella tuli vastaan sementtitehdas, voimalaitos, öljynjalostamo ja muuta tuntematonta, oli monta satamaa ja aivan kaupungissa saimme nenäämme oudon makeahkon tuoksun. Niinpä tietysti, Aalborg Akvavit ihan vanhan kaupungin keskustassa.

Päivä menikin sitten kaupunkiin tutustuessa. Tunnelmaltaan se muistutti ehkä enemmän hollantilaista kaupunkia punatiilitaloineen ja vanhoine rakennuksineen. Meno oli rentoa, eikä niin pikkuporvarillisen siistiä kuin Ruotsissa.

Satamaan mennessä joutui nostattamaan kaksi siltaa. Maantiesilta nousi aina tunnein välein, mutta rautatiesilta tarpeen vaatiessa ja junaliikenteen salliessa. Sinivalkoruutuinen signaalilippu (N) vedettiin saalinkiin, muutama kierros sillan lähellä ja sitten silta jo nousikin.

Tarkoituksenamme ei edes ollut lähteä Limfjordin länsipäähän. Palasimme tänään Halsiin ja jatkamme huomenna todennäköisesti kaakkoon Grenaan, jos säät sallivat. Olemme nyt kuitenkin Jyllannin itärannalla, eli läntiset tuulet eivät pääse nostattamaan korkeaa aallokkoa. Sitäpaitsi, viiden vuorokauden sääennusteetkin ovat luvanneet jo vähän maltillisempia ilmoja.

Terveisin,

Atalantan miehistö