Kolobrzeg, 13.7.2008

"Yhtä juhlaa"

Hyvät ystävät!

Tanskasta lähdettyämme on matkamme edennyt joutuisasti: Saksakin on jo ohitettu ja olemme parhaillaan Puolan rantakaupungissa Kolobrzegissä (lue: Ko'obdzeg, tai saksaksi yksinkertaisesti Kolberg).

Bagenkopista suuntasimme siis ensin Burgstaakeniin (josta edellinen kirjeeni), sieltä Warnemündeen, josta Stralsundin, Lauterbachin ja Sassnitzin kautta tänne. Warnemündestä lähtien elämä on ollut yhtä juhlaa: tuossa Rostockin satamakaupungissa oli parhaillaan jollapurjehduksen MM-kilpailut, joka tarkoitti, että kaikki joen rannan satamapaikat oli varattu, joen varsi aivan täynnä myyntikojuja ja ihmisiä tungeksi kaikki paikat täynnä. Meidän oli tyydyttävä vieressä sijaitsevaan Hohe Dünen uuteen vierasvenesatamaan, joka oli todella hieno, mutta siitä puuttui se entinen "aito" tunnelma. Olihan kuitenkin uutuuttaan hohtavat saniteettitilat.

Stralsundissa valmistauduttiin satama-alueelle rakennetun valtavan suuren "Ozeanumin" avajaisiin. Rakennus on ollut tekeillä ainakin 2 vuotta ja avajaiset olisivat olleet nyt viikonloppuna 11-13.7. Itse rakennus tai rakennuskompleksi on kuin 3 erillistä Helsingin nykytaiteen museota, ei yhtään suoraa kulmaa tai seinää, valkeat, metalliset, vinot ja pyöreäkulmaiset seinät rajoittuvat osittain rannan uljaisiin tiilimakasiineihin. Rannalle pystytettiin kovalla vauhdilla maailmanpyörää, rakennuksen seiniä vielä maalattiin ja kaikki viittasi siihen, että valmista on tultava ja pian. Emme jääneet odottamaan avajaisia, jotain täytyy säästää seuraavaankin kertaan. Sen sijaan teimme turistibyroosta saadun kartan avulla tiiligotiikka-kierroksen. Stralsundhan on vanha Hansa-kaupunki ja vanhan kaupungin rakennuskanta on todella vanhaa.Vaikka suurin osa oppaan rakennuksista oli meille jo ennestään tuttuja, oli kuitenkin mukava kiertää ja lukea rakennusten historiasta. "Jo 1300-luvulla...."

Lauterbach on kuuluisa Putbusin kaupungista ja uhkeasta kreikkalaistyylisestä kylpylärakennuksestaan, jonka Putbusin kreivi von Malte rakennutti 1800-luvulla. Kaupunkia tarvittiin ylläpitämään kylpylää, vaikka sinne saivat mennä virkistymään vain Malten sukulaiset. Itse kaupunkikin on nähtävyys. Sen keskellä olevaa ympyrää, Circusta, reunustavat klassistyyliset valkoiset kolmikerroksiset rakennukset (kaupungin kaikki vanhat rakennukset ovat valkoisia). DDR:n aikana kylpylä oli terästeollisuuskombinaatin työntekijöiden virkistyskäytössä. Sitä ei pidetty kunnossa, mutta pari vuotta sitten kylpylä on saatettu entiseen loistoonsa. Olihan se upean näköinen ja aivan sataman läheisyydessä. Fasaadissa oli parisenkymmentä pylvästä ja leijonat vartioivat sisääntuloa. Itse kylpeminen jäi kyllä meiltä väliin.

Olimme ensimmäisen kerran Sassnitzissa vuonna 1991. Tänä aikana kaupunki on muuttunut valtavasti, vanhoille rakennuksille on tehty paljon muutakin kun laitettu maalia pintaan. Infrakin on kohentunut. On oikein ilo kulkea kapeilla kaduilla ja ihailla valkoisten puuhuviloiden (järjestään hotelleja) pitsileikkauksia. Huvivenesatamaan ei korjausinto ole vielä yltänyt. Jonkunlainen laituri ja peräpaalut saatiin jo useita vuosia sitten, mutta se on ollut auttamattoman riittämätön kasvaville veneilijämäärille. Aallonmurtajan kyljessä saattoi taas joutua kärsimään sataman sisään vyöryvästä mainingista. (Vietimme siinä kerran yhden kauhujen yön ja sen jälkeen olemme yrittäneet karttaa aallonmurtajaa mahdollisuuksien mukaan).

Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, että todella ilahtuneina luimme, että nyt Sassnitzin huvivenesatama on saanut uudet ponttoonilaiturit (rakentaja suomalainen Bellamer yhdessä kuukaudessa!), vesi ja sähkö laiturilla ja kaikki Rügenin parasta. Ja perillä kaikki oli taas toisin.

Laiturit oli paikalla, mutta alue oli suljettu siimalla! Vanha laituri oli jo poistettu, joten taas kerran oli mentävä aallonmurtajaan! Ihmettelimme satamamestarille tilannetta. Selitys oli yksinkertainen: kaupunginjohtaja ja satamakapteeni ovat erimielisiä jostakin laitureihin liittyvästä eikä satamakapteeni anna lupaa laitureiden avaamiseen. Perusteluun, että uusi satama toisi tuloja yrittäjille, on kapteeni vain todennut ykskantaan: minä saan palkan kaupungilta. Että sellaista.

Uuden sataman sijaan me saimme sentään satamajuhlat. Jälleen kerran alue täynnä kaikenlaista myyntikojua ja illalla alkoi sataman toiselta reunalta kuulua tasainen jumputus, joka voimistui illan mittaan niin, että yhden ja kahden välillä yöllä saimme jo selvän kuuluttajan puheestakin. Satamajuhlien resepti taitaa olla seuraava: tuodaan paikalle kaksi (tai useampia) pakettiauton kokoista kovaäänistä ja käännetään äänen voimakkuus kaakkoon (Eeron ilmaus). Oli siinä juhlia kerrakseen!

Aamulla nousimme ylös klo 5 ja olimme liikkeellä jo kuuden aikaan keula kohti Puolaa. Etelälounainen tuuli vei ja vauhtia riitti aina 15 mailin päähän Kolobrzegistä. Samalla kun tuuli heikkeni jouduimme leväkenttään, joka oli valtavan suuri alue. Välillä se oli todella hernerokkaa ja ihan saman väristäkin. Tuntui aika kauhealta. Ensimmäinen kosketus levään tänä kesänä, sen oli jo melkein ehtinut unohtaa. (Muuten asiasta kiinnostuneille: Ruotsin ilmatieteen laitos julkistaa monen muun asian ohella ilmakuvaa Itämeren levätilanteesta, osoite www.smhi.se, menimme eilen sen itäisemmän leväkentän läpi).

Kolobrzegin satamassa savusi. Savu tuli kalansavustuspöntöistä, jotka sijaitsevat aivan sataman vieressä sijaitsevassa vanhassa linnakkeessa. Siellä toimii nykyisin ulkoilmaravintola, jonka esiintymislavalla mahtuu hyvin soittamaan vähän suurempikin orkesteri. Ja niinpä pääsimme taas rantajuhliin, joiden loppumista emme kylläkään päässeet todistamaan, kun uni tuli sitä ennen. Haimme muuten ravintolasta illalliseksi Atalantaan kaksi uppopaistettua turskaa ja täytyy sanoa, että sen puolalaiset todella osaavat tehdä. Ja kala oli tuoretta.

Tänään sunnuntaina pidimme vapaapäivän. Kiertelimme taas kerran kaupungilla ja seurasimme ihmisten vapaapäivän viettoa. Nyt illalla savu nousi jälleen pöntöistä, ja parhaillaan on menossa tarmokas Twist and Shout.

Kunpa seuraavassa paikassa ei olisi satamajuhlia!

Monin terveisin

Atalantan miehistö