Lehtma, 28.7.2008

Kovaa peliä satamabisneksessä

Hei taas!

Liepajan jälkeen jatkuivat nopeat loikat sivumyötäisessä tuulessa. Käväisimme pienessä Pavilostan kalastajasatamassa, kaksimetristen aaltojen kantamana Ventspilsin hienosti kunnostetussa puistokaupungissa, josta siirryimmekin jo Viron Kuressaareen. Sieltä tulimme Rohukylän ja Haapasalun jälkeen Hiidenmaan Lehtmaan, jossa odottelemme nyt iltapäivään siirtyäksemme Utön kautta Suomeen. Meillä on tarkoitus purjehtia vielä Saaristomerta ristiin rastiin ennen paluuta Soukkaan.

Nostalgiamatkamme Baltian maissa oli loppujen lopuksi pieni pettymys. Monet niistä vuosien varrella tutuksi tulleiksi, osin kymmenenkin vuoden takaisista paikoista, jotka nyt nimen omaan halusimme nähdä uudestaan, olivat kadonneet, muuttaneet muotoaan tai vain rappeutuneet entisestään. Kuressaaren (Roomassaaren) satamestari Oskar ei ollut enää näissä hommissa, uusi nuori ja varmasti aivan pätevä mies ei edes tunnistanut Oskaria nimeltä. Kuressaaren taiteilijakahvila torin laidalla oli enää kahvila, taide oli viety muualle ja koko interiööri muuttunut moderniksi sohva- nojatuoli keskustelunurkkaukseksi. Pavilostan Maritan kahvila oli tyystin kadonnut ja sen mukana myös Marita. Satamamestarin mukaan kylässä ei toimi enää kuin kunnanjohtajan puolison omistama ravintola sataman yhteydessä. Kaikki muut ovat lopettaneet (tai joutuneet lopettamaan) toimintansa. Jopa Haapsalun vakiokahvipaikaksi tullut kahvila Rondo oli saanut uuden sisustuksen, käännyimme jo ovelta. Niinpä niin, koskaan et muuttua saa…

Mutta emmepä olisi uskoneet, että itse satamabisnes voi antaa aihetta veriseen kilpailuun. Kerroin jo aikaisemmin, että Sassnitzin uusi vierasvenesatama oli toistaiseksi suljettu, vain lokit asuttivat ja jättivät jälkensä uusille ponttoonilaitureille. Siinä oli kysymys satamakapteenin ja kaupunginjohtajan välisestä jutusta. Pavilostan satamaan oli kuulema panostettu kovasti. Siellä olikin uusi vierasvenelaituri huoltotiloineen, mutta se oli joen toisella puolella, eli itse kylän keskustaan oli kuljettava sillan kautta ja matkaa metsän keskellä oli vähintään kaksi kilometriä. Kyläsataman vanha hirsilaituri oli romahtamispisteessä edelleen paikallaan, nyt tosin käyttökiellossa ja sen korvasi huomattavsti pienempi ponttoonilaituri. Kuressaaressa on kova kilpailu Roomassaaren sataman ja uuden kaupungin sataman kesken. Itse olemme olleet uskollisia Roomassaaren satamalle ja kärsineet mielellämme sen edellyttämän 5 km:n bussimatkan kaupungin keskustaan. Vaihtoehtona olisi saman pituinen moottorilla ajo matalikkoon ruopatussa kanavassa.

Mutta kaiken huippu koettiin Haapsalussa! Roomassaaresta lähdettyämme kuulimme, että viranomaiset ovat sulkeneet sataman, sinne voisi kyllä mennä, mutta laiturilla ei ole mitään palveluja.

Haapsalussa on ollut pursiseura, jonka laiturit toimivat pitkään myös vierailijoiden käytössä. Toiminta polki paikallaan, eikä mitään tapahtunut moneen vuoteen. Sitten vuonna 2004 aivan pursiseuran viereen, osittain samoille laitureille ponkaistiin pystyyn iso Grand Holm Marina. Vanhaan konepajan rakennukseen oli loihdittu ensiluokkaiset huoltotilat, ravintola ja pakollinen alkoholimyyntipiste. Pursiseura jatkoi vieressä uneliasta elämää. Tämä Grand Holm Marina oli siis suljettu, "koska se oli sulkenut pääsyn pursiseuran laiturille". Lähestyimme varovasti satamaa, jälleen siima sulki uuden poijurivistön ja uuden laiturinpätkän. Minne nyt? Pursiseuran laiturista oli juuri lähdössä vene hyvin varovasti ja selvästi pohjaa kyntäen. Sen edellä ja ympärillä pyöri moottorivene, joka ohjasi veneen kulkua. "Kuinka syvä?" kysyttiin meiltä ja vastaukseen "1,70 m", veneestä viitottiin "Kyllä menee". Ruskea vesi pyöri Atalantan vanavedessä kun kiersimme köli mutapohjassa laiturin taakse poijuihin. Siellä oli onneksi vähän syvempää.

Satamamestari kertoi, että Grand Holm Marina oli ottanut aikanaan luvattomasti käyttöönsä purseuran laiturit ja uudella laiturilla estänyt pääsyn pursiseuran paikoille. "Keväällä tässä otti kiinni 1,40 m, nyt pääsevät sisään jo 1,90 m syvät veneet". Veneet ovat pikkuhiljaa ruopanneet mutapohjassa väylää.

Samanaikaisesti kun Grand Holm Marinan toimintaa lopetettiin, pursiseuran alueella tehtiin suuria muutoksia. Pursiseuratoiminnasta ei näy enää jälkeäkään. Rakennus oli muutettu ravintolaksi, se oli sisältä ja päältä kokonaan saneerattu, ja suuret suunnitelmat tehty uudeksi laiturialueeksi. On selvää, että Haapsalun vierasveneet eivät elätä kahta yrittäjää, hädin tuskin edes yhtä. Ja todennäköistä on myös, että liitännäistoiminnat, ravintolat ja alkoholin myynti tuottavat enemmän kuin satamamaksut. (Muuten, pääsimme lauantai-iltana taas kerran satamajuhliin!) Mutta miksi ei voida käyttää hyväksi jo olemassa olevia rakenteita, ovathan laitureiden pystyttäminen ja välttämättömät ruoppaukset kalliita investointeja? Täällä Lehtmassa kuulimme naapuriveneestä, että Kotkan eteläpuolella olevasta Vergin vierasvenesatamasta on poistettu kaikki poijut. Väkisinkin tulee mieleen kysymys, että kukahan sitä on valtaamassa.

Tällaisissa vähän apeissa tunnelmissa. Baltian matkojen alkuaikoihin liittyvä innostus sekä muutosten ja kehityksen seuraaminen ovat nyt kadonneet. Huomio kiinnittyy entistä enemmän epäkohtiin eikä niitä enää anna samalla tavalla anteeksi kuin vielä kynmmenen vuotta sitten. Saattaa olla, että seuraavaan kertaan tulee kulumaan useita vuosia.

Tällä hetkellä palaamme jo kumpikin mielellämme Suomeen ja Ånsörenin kelohonkasaunan löylyihin. Onhan siitä jo 8 viikkoa, kun viimeksi olemme olleet saunassa ja meressä uimassa.

Terveisin,

Atalantan miehistö