Soukka 9.8.2008

On maata monta nähty…

Kyllä osaavat Suomenkin säät olla oikullisia! Ei tullut meidän Saaristomeren purjehduksestamme sellaista kuin olimme etukäteen ajatelleeet, siis rauhallista menoa, kryssimistäkin kevyessä aallokossa, lyhyitä päivämatkoja, saunomista, eli tyypillistä perinteistä lomapurjehdusta. Uuteenkaupunkiin saakka kaikki meni suunnitellusti, mutta sitten alkoivat merisäät ennustaa kovia itäisiä tuulia. Haimme itätuulilta suojaisan sataman ja jäimme odottamaan. Ilmatieteen laitos kuitenkin myöhensi kovan tuulen ennustusta toistuvasti ja loppujen lopuksi olimme neljä yötä siinä samassa, sinänsä hyvässä, mutta tietysti jo liiankin tutuksi tulleessa satamassa.

Se todella kova tuuli tuli siis kolmantena päivänä ja silloin tulikin oikein kunnolla. Etelämmässä eli Hangon korkeudella Russarössä mitattiin kovimmillaan tuulen keskinopeudeksi 26 m/s, ja aallonkorkeus pohjoisella Itämerellä oli 4,7 metriä! Huh! Se tieto vähän helpotti meidän kyllästynyttä oloamme, satamapaikkakin alkoi tuntua varsin mukavalta. Kuitenkin päätimme tämän jälkeen lähteä suorinta tietä Espooseen.

Saimme vielä kuin hyvitykseksi hienon purjehduksen Kasnäsin tienoilta Inkooseen Porkkalan selän alkuun: pitkä matka, mutta pelkkää nautintoa. Viimeisenä aamuna eli siis eilen perjantaina suuntasimme kapeikosta moottorilla Porkkalan selälle vasta-aallokossa. Vene keikkui hankalasti ja kun isopurjetta ruvettiin nostamaan sen nostin oli kiertynyt pahasti maston ympärille. Eero meni etukannelle, mutta ei millään tahtonut saada nostinta irtoamaan. Päätettiin valita helpompi vaihtoehto ja mennä pelkällä etupurjeella, pääsisimme silläkin ihan kunnon vauhtia. Samalla ohjasin vähän myötäisempään suuntaan ja nostinkin irtosi. Eero kiinnitti sen paikalleen puomin päähän ja huomasi samalla, että kaksi nostinvaijerin seitsemästä säikeesta oli poikki ja loputkin sai murtumaan käsin kääntämällä! Vaikka en normaalisti personalisoikaan venettä (Huom! ruotsiksi vene on aina "hon" ja saksaksi "sie"), niin väkisin tuli nyt mieleen, että Atalanta tahallaan sotki nostimen mastoon, jotta emme pääsisi nostamaan isopurjetta. Jos nostin olisi mennyt poikki, purje olisi valunut alas ja nostin karannut maston sisään, mikä olisikin ollut jo paljon hankalampi juttu. Mitään varsinaista vaaratilannetta ei tässä pahimmassa tapauksessakaan olisi kuitenkaan syntynyt.

(Muutamia vuosia sitten moottorin vaihde jumiutui eikä mennyt päälle keskellä Suomenlahtea matkalla Tallinnaan. Oli tuuletonta, mutta vanha maininki hakkasi inhottavasti venettä. Kyllä silloinkin harmittelimme, mutta sitten tajusimme, että jos moottorin on mentävä rikki, niin paras paikka on avomerellä. Paljon hankalampaa on, jos se hajoaa kovassa tuulessa juuri rantautumisvaiheessa.)

Kesäpurjehduksemme on nyt siis takanapäin. Matkaa kertyi 2364 mailia (4250 km), kävimme 49 satamassa ja seitsemässä maassa, joissakin jopa pari kertaa. Dieseliä kului noin 100 litraa ja kaasua ruoanlaittoon vähän yli 5 kg. Eero olisi tarvinnut loppumatkasta vyön lisäksi henkselit ja minäkin taisin menettää pari kiloa. Kuitenkin mielestämme söimme hyvin venekeittiön antimia. Vaikka täytyy myöntää, että joskus kulussa syömisen valmistaminen on niin hankalaa, että otetaan vain "jotain pientä" ja säästetään nälkää satamaan, jolloin tilanne on jo rauhallisempi.

Monet Tanskan satamista olivat meille uusia ja niinpä ne ovat jääneet mieleenkin tämän matkan erikoisuuksina. Ei mikään ihme, että ne ovat täynnä saksalaisia veneitä, ovathan ne järjestään toinen toistaan sievempiä ja pittoreskejä omassa lajissaan. Hollantilaisia veneitä näkyi myös paljon. Ne tulevat yleensä Pohjanmeren ja Kielin kanavan kautta, ja veneetkin ovat useimmiten raskastekoisia kestämään vuorovedet, virtaukset ja oikukkaat aallokot. Itämeri on huomattavasti helpompi veneilijälle kuin Kielin kanavan toisella puolella oleva Deutsche Bucht.

Käyntikohteina Stralsund ja Rügen satamineen eivät pettäneet nytkään, mutta kuten jo kerroin, Baltian maat jäänevät nyt todennäköisesti muutamaksi vuodeksi väliin. Loppujen lopuksi tuuletkin suosivat muutamia kovan tuulen jaksoja lukuunottamatta. Joudimme suoraan kryssituuleen vain muutamia kertoja, vastahankaista nyt oli vähän useammin.

Elimme sovussa niin toistemme kuin veneenkin kanssa. Kerran loppumatkasta tosin kolautimme "viisaat päämme yhteen" salongin pöydän yli aivan konkreettisesti, mutta siitäkään ei tullut kuhmuja. Totesimme vain, että jokohan olisi aika siirtyä maihin vähän väljempiin tiloihin.

Kiitokset kaikille lukijoille ja kiitokset kommenteista. Valitettavasti pystyin vastaamaan vain joihinkin niistä erikseen, wlan on vielä harvinaisuus veneilypiireissä.

Hyvää kesän jatkoa kaikille, syksyllä varmaan tavataan!

Atalantan miehistö