Barhöft 30.6.2009

Plattlenssiä kaiken aikaa!

Jo on kummalliset säät! Siitä lähtien kun irtauduimme Borgholmista, olemme purjehtineet täydessä myötätuulessa aivan siitä riippumatta minne olemme menossa. Kummallista kyllä, täysi myötätuuli ei ole ollenkaan purjehtijalle se kaikista mukavin tuuli: vauhti on hidasta (ellei tuule oikein kovaa), avomerellä aallokko antaa ylimääräistä liikettä veneelle ja ennen kaikkea täytyy varoa vahinkojiippiä eli sitä, että puomi heilahtaa tuulen voimasta toiselle puolelle. Jos se tapahtuu kovassa tuulessa, voi pahimmassa tapauksessa mastokin olla vaarassa. Jotta tuollaista vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan, olemme sitoneet puomin ns. preventterillä varvaslistaan kiinni. Joskus mennään jopa siksakkia myötätuuleen, jotta tuuli ei tulisi aivan veneen takaa. Jiippejä joudutaan täten tekemään ihan suunnitellustikin eikä siinä silloin ole mitään vaaraa.

Jotta tämä valitusvirsi olisi täydellinen, niin voisin vielä valittaa aivan mahdotonta kuumuutta ja auringonpaistetta, jota ei tahdo päästä millään piiloon. Tänäänkin oli pakko levittää satamassa aurinkosuoja istumalaatikon suojaksi, muuten olisi paistunut. Joten ihan hienostihan meidän purjehduksemme on jatkunut!

Borgholmista menimme siis Kalmariin, sieltä Sandhamniin ja edelleen Bornholmin Hasleen. Seuraavaksi pääsimmekin jo Rügenille Saksaan ja tänään pieneen Barhöftin satamaan Rügenin länsipuolella. Reitti ja etapit toistavat aikaisempien vuosien matkoja. Paikat ovat tuttuja, jonka vuoksi ei ole tarvetta viipyä niissä pitempään. Ja kun säätkin ovat suosineet, olemme aina kiirehtineet eteenpäin.

Kalmarista lähtiessämme luulimme, että tuulimittari on hajonnut. Se ei sinänsä olisi mikään ihme, onhan se jo yli 20 vuotta vanha. Tuulen suunnan osoittajana tuulimittari on aivan välttämätön, sillä maston huipussa olevaa windexiä ei kerta kaikkiaan niskat käänny pitkän aikaa katsomaan. No niin, tuulimittari näytti tuulen tulevan etuviistosta oikealta (n. 30 astetta), vaikka oikea tuuli aivan takaa. Menimme välillä moottorinkin avustuksella oikeaan vastatuuleen, mutta mikään ei auttanut. Sidoimme jo villalankoja vantteihin, jotta tuulen suunnan näkeminen vähän helpottuisi. Eero katsoi lopuksi kiikarilla maston huippuun, ja näki siellä hämähäkin verkon! Se oli aivan uskomatonta, kun yölläkin oli tuullut kovaa. Vähitellen tuulimittari kääntyi oikeaan asentoon. Kyllä on seitillä lujuutta! Taisi hämähäkki lentää seittinsä mukana mereen, sillä tämän jälkeen ei vastaavaa tilannetta ole syntynyt. Päätimme kyllä nyt hankkia ensi kesäksi veneeseen uudet mittarit, emme halua enää olla hämähäkkien armoilla. Hämähäkin lisäksi veneessä on tuottanut pään- ja muutakin vaivaa Lazy-Jack, mutta siitä jonain seuraavana kertana enemmän.

Edellisen yön vietimme pienessä Lohmen satamassa Rügenin pohjoisrannalla. Rügenin rannat ovat tällä alueella kalkkikivijyrkännettä, ja niinpä satamasta nousivatkin 224 askelmaiset portaat töyrään päälle, jossa vasta olivat hotellit ja muut asumukset. Siellä pysyisivät pohkeet ja reidet hyvässä kunnossa! Lohmessa on portaista otettu kaikki irti: ensi viikonloppuna on portaiden juoksukilpailu monessa eri sarjassa (miehet, naiset, lapset, pukeutumissarja jne.). Sen verran vähän on veneessä tullut harjoiteltua portaiden kiipeämistä, että jätimme kilpailut tällä kertaa väliin.

Saksalaiseen ruokakulttuuriin olemme päässeet jälleen hyvin sisään. Lohmessa nautimme jo Soukasta mukaan otetut viinihapankaalin ja bratwurstit. Barhöftissä laajensimme ruokavaliota ostamalla rantakioskista Bratheringe- ja Bismarckbrötchenit, todella herkullisia, ja tämä kaikki nautittuna tietysti saksalaisen oluen kera. Jääkaapissa tosin odottaa syömistä vielä Mormors köttbullar, jos koti-ikävä ruoan suhteen kovasti alkaa vaivata.

Ja täytyy kyllä sanoa, että saksalaiset purjehtijat ovat tavattoman miellyttäviä satamatuttavia. Rantautuessa on aina joku ottamassa vastaan kiinnitysköyttä ja aamuisen rantakäynnin aikana joka ikinen vastaantulija toivottaa ääneen Guten Morgen. Ja vielä eräs havainto: valopoijuissa ollaan ilmeisesti siirtymässä led-valojen käyttöön, sitä emme ole huomanneet pohjoisemmilla vesillä.

Siispä jatkamme edelleen Saksassa länteen. Tuuliennusteet lupaavat kevyttä idänpuoleista tuulta. Tulisikohan ihan spinakkerikeli?

Terveisin,

Atalantan miehistö