Gager 9.7.2009

Silakkaa joka makuun

Hyvät ystävät!

No nyt se sitten tuli, lomapäivä purjehtimisesta. Puolassa ollut ärhäkkä matalapaine on liikkuessaan vain syventynyt ja puhaltaa nyt täälläkin sellaisella 12 – 17 m/s voimalla. Kovimmat tuulet ovat olleet kaiketikin Baltiassa, mutta varmaan Suomessakin nyt tuulee kovaa. Meillä on erinomainen laituripaikka, keula suoraan tuuleen.

Olemme jatkaneet matkaamme Saksan rannikolla itään. Stralsundissa vietimme lähes koko päivän. Se on yksi lempikaupungeistamme Saksan Itämeren rannikolla, olemmehan käyneet siellä vuodesta 1992 lähes joka kesä. Viime kesänä lähdimme Stralsundista pois juuri ennen uuden Ozeanumin avajaisia. Nyt otimme vahingon takaisin. Se oli todella käymisen arvoinen paikka. Parasta oli se, että se keskittyi nimenomaan Itämeren ja Pohjanmeren merialueisiin ja niiden eläimistöön. Laajojen tieteellisten osastojen ohella nautimme hienoista akvaarioista. Hauskin oli se, jossa kuljimme suuressa lasiseinäisessä putkessa akvaarion lävitse. Kalat uivat yläpuolella ja sivuilla. Aika jännä tunnelma.

Olemme nyt pienessä Gagerin loma- ja kalastuskylässä Rügenin itäosassa. Aikaisemmat havaintomme ovat vuodelta 1993, joten voitte arvata, että paikkaa tuskin tuntee entisekseen. Rantatietä reunustavat mitä upeimmat vuokrattavat loma-asunnot, joiden erikoisuutena on ruokokatto, mitä paksumpi sitä hienompi! (Olemme mielestämme havainneet myös jostain keinoaineesta tehtyjä kattoja). Gagerin niemen alue on yksi Saksan 14 biosfäärialueesta, jota leimaavat korkealle kumpuilevat nummet. Meri on tietysti joka puolella. Ja kaiken yllä lukemattomien leivosten huumaava laulu. Kuljimme tänään ajankuluksemme vaelluspolun, yhtä kumpua alas, toista ylös, korkein kumpu on 66 m korkea. Aikaa siihen seikkailuun meni yli kolme tuntia, ja sen jälkeen jo maistuivatkin kalakioskista ostetut silakat.

Tänä kesänä olemme innostuneet saksalaisten Itämeren alueen perinneruoista eli silakoista. Ne ovat niitä Itämeren eteläosan silakoita, jotka ovat paljon suurempia ja rasvaisempia kuin meikäläiset kalat. Niitä myydään joka puolella pienissä kioskeissa, joissa on sitten tarjolla vaikka minkä nimistä tavaraa, on Matjesta, Bismarckia, Rollmopsia, paistettuja silakoita, monin tavoin maustettuja ja tietysti kaikkia muitakin kaloja. Ne ovat järjestään tavattoman hyviä, huonoa tavaraa emme ole tavanneet missään. Yliveto oli kuitenkin täällä Gagerissa, missä perheen äiti myi itse maustamiaan kaloja, joita perheen miesväki on keväisin ja syksyisin pyytänyt. Tänään haimme ruokavalioon hieman vaihtelua, joten ostimme vain kalaa ja merileväsalaattia ja keitimme veneessä särpimeksi uusia perunoita. Nam!

Huomenna on tuuli todennäköisesti jo hieman laantunut. Jos ilmat suo, menemme varmaankin Puolan Swinoujscieen (entinen Swinemünde).

Maukkain terveisin,

Atalantan miehistö