Samsø, Ballen 9.7.2010

Vihdoinkin liikkeellä!

Vaan kyllä se kesti! Henning tahtoi vielä keskiviikkoaamuna tulla korjaamaan yhden pienenpienen jutun korjattavassa kohdassa, hänen ammattiylpeytensä kun ei olisi sallinut jättää sitä tekemättä. Mutta kyllä jälki onkin hieno. Kukaan ei pystyisi sanomaan, missä korjattu kohta on. Kuvitelkaa nyt, että lasikuituun on tehty paikka, paikan värikin onnistuttiin saamaan lähes oikeaksi monen sekoitusyrityksen jälkeen. Ehdotimme Henningille, että laituriin laitettaisiin muistolaatta: Atalanta was here 30.6. - 7.7. 2010. Ehti Aalborgkin tulla jo niin tutuksi, että tuskin sinne kovin pian tulee lähdettyä uudestaan.

Voitte uskoa, että keskiviikkona puolen päivän jälkeen nostimme innoissamme purjeet kohti Limfjordenin itäreunalla sijaitsevaa Halsia. Halsista jatkoimme Jyllannin länsireunaa etelään. Ensin Grenaan ja siten tänään Samsøn Balleniin. Säät ovat olleet vaihtelevat, olemme kärsineet vaihteeksi liian heikoista tuulista. Eilen heikot tuulet yhdistyivät sateeseen. Että tämmöistäkö tämä purjehdus on? Ei koskaan kohdallaan. Huomisista tuulista riippuu jatkammeko Isoa- vai Pikku-Beltiä pitkin etelään.

Satamat ovat nyt kesälomasesongin alettua tupaten täynnä veneitä. Jos haluaisi saada paalupaikan (ei formula paalun, vaan paikka kahden peräpaalun välissä, keula laituriin), pitäisi varmaan odottaa ensin yö jossain vähemmän hyvässä paikassa ja siirtyä sitten aamulla vapautuvaan paikkaan. Jos tulee aikaisen iltapäivän aikaan, voi saada kylkipaikan aallonmurtajan tai laiturin reunasta. Mutta silloin on varmaa, että joku muu tai useita veneitä tulee viereen. Silloin joutuu taas kuuntelemaan naapureiden ylikulkua illan ja aamun aikana. Tällä hetkellä olemme kolmantena rannasta ja meidän vieressämme on vielä yksi vene.

Mutta toisaalta, täällä kylkikiinnitys on aivan normaalia, toivotetaan tervetulleeksi ja vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset. Olemme huomanneet, että Suomen lippu veneen perässä karkottaa joitakin satamaan tulijoita. Ehkä veneilijät vierastavat tulla harvinaisemman lipun viereen.

Olemme nimittäin todella harvinainen ilmestys näillä vesillä. Koko matkan aikana olemme satamissa nähneet vain 3 suomalaista venettä (kaksi tuli vastaan Kielin kanavalla). Ja nämä kaikki kolme ovat olleet meille tuttuja ennestään. Vietimme Aalborgissa pitkän illan Tinjan istumalaatikossa ja kuulimme heidän seikkailuistaan kymmenen vuoden maailmanympärimatkalla runsaat viisi vuotta sitten. Siinä loppui jo iltakin kesken ja täytyi jatkaa seuraavan päivän puolelle!

Lomakauden alkaminen näkyy muutenkin veneiden lipuissa. Kun alkumatkasta suurin osa veneistä oli saksalaisia tai hollantilaisia eläkeläispariskuntia, niin nyt ovat liikkeellä tietysti tanskalaiset itse, mutta myös ruotsalaisia ja norjalaisia veneitä näkyy enenevässä määrin. Hollantilaiset ovat ikään kuin kadonneet kokonaan. Bornholmin vesillä näkyi aika paljon saksalaisia charterveneitä, sopiihan Bornholm hyvin viikon purjehdusreissulle. Silloin vene on yleensä täynnä saksalaisia miehiä, jotka aamulla kulkevat jonossa, necessaire kainalossa ja pyyhe ”sillä tavalla rennosti” olkapään yli heitettynä suihkuun ja palaavat taas takaisin samassa järjestyksessä tukka suittuna kohti uusia seikkailuja. Myös puolalaisia veneitä näkyy Saksan, Etelä-Ruotsin ja Bornholmin vesillä. Bornholmin satamissa ohjeet on kirjoitettu tanskaksi, saksaksi, englanniksi ja puolaksi. Puolalaiset veneet ovat yleensä suuria, venekerhojen omistamia, vähän reissussa rähjääntyneitä ja niissä on lähes poikkeuksetta miesmiehistö, vain joskus harvoin näkee mukana nuoria naisia. Perhepurjehtijoita ei Puolan lipun alla ole näkynyt lainkaan.

Kuka se sanoikaan, että Tanskan maassa on jotain mätää? Me olemme kyllä eri mieltä, sillä lähes joka paikassa olemme saaneet erittäin ystävällistä palvelua, satamien tunnelma on välitöntä eikä niin kauhean tarkkaa sääntöihin tukeutuvaa. Täällä Ballenissakin ihmiset grillaavat laiturilla ruokiaan, syövät niitä ympäri laiturialuetta sijoitetuilla pöydillä, tungos tuntuu olevan vain hauskaa ja luovan viihtyisyyttä. Saapas nähdä, milloin alamme kaivata Ruotsin rannikon luonnonsatamia!

                                                                                Nyborg 10.7.2010

Huh hellettä! Lähdimme aamulla aikaisin heikossa tuulessa Samsøstä etelään suuntana Ison Beltin länsireunalla oleva Nyborg. Tuuli oli aivan olematonta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Suurin osa matkasta tultiin moottorilla, vain aivan loppumatkasta päästiin mukavassa sivutuulessa. Kävimme välillä uimassa, vesi 25 astetta! Näimme matkalla pari pyöriäistä. Nehän eivät hyppää vaan pyörähtävät veden pinnassa siten että niiden selkä näkyy. Kyyhky parkkeerasi matkan aikana veneen kannelle. Se oli todennäköisesti aivan uupunut. Sillä ei ollut mukana kirjettä, mutta näkyi olevan kuitenkin rengastettu. Lopulta hätistimme sen pois, sillä olihan se aivan vieraassa paikassa. Niin, Limfjordenilla sijaitsi hyljeyhdyskunta, ja tuntui aika hauskalta kun merestä yhtäkkiä tuijotti kaksi silmää ohikulkijaa. Sitten silmät katosivat ja veteen jäi vain renkaita.

Nyborgiin tullessa tulimme Ison-Beltin sillan alitse. Se on upea ilmestys. Itäinen osa on riippusilta, jonka korkeus on 65 metriä: siitä mahtuvat alitse jo melkein kaikki laivat. Siltaa tukee kaksi 254 metriä korkeaa ”pylvästä”. Sillan jakaa saari ja läntinen osa onkin sitten tavallisen sillan näköinen, sen korkeus on vain 18 metriä, joten emme olisi mahtuneet siitä alitse.

Jaksoimme hädin tuskin kiertää Nyborgin vanhassa historiallisessa keskustassa. Linna oli jylhän komea ja muuten kaupunki niin kuin vanhan tanskalaisen kaupungin kuvitteleekin olevan: pientä ja pittoreskia. Mielenkiintoinen on sataman ympäristön asujaimisto. Se on rakennettu täyteen moderneja asuintaloja, jotka nousevat melkein suoraan laitureilta. Siinä voi seurata omalta parvekkeelta kalastusalusten ja huviveneiden liikkumista.

                                                                        Warnemünde 12.7.2010

Täällä on aivan HIRVITTÄVÄ helle. Helle on vaivannut Pohjois-Saksaa jo usean päivän ajan. Eräässä junassa vaunun ilmastointi oli mennyt epäkuntoon ja 40 koululaista oli jouduttu viemään sairaalahoitoon. Vaunun lämpötila oli noussut 50 asteeseen eikä sinne saatu minkäänlaista korvausilmaa.

Nyborgista jatkoimme Isoa Beltiä alas aina Lollannin eteläreunalle, vaatimattomaan Rödbyhavnin satamaan, joka oli itse asiassa vain vanhan kalastussataman yksi seinämä. Siellä ei kauaa viivytty: illalla myöhään tultiin ja aamulla aikaisin lähdettiin. Mutta tänään olikin sitten upea purjehduspäivä. Tuuli tuli 40 – 60 asteesta, loppuvaiheessa se oli noussut jo 8 m/s, meillä oli ylhäällä 110 prosentin fokka ja isossa yksi reivi. Ja vene kulki kuin unelma. Vauhtia oli 6 – 7 solmua ja veneen meno oli niin tasapainoista, että sen ohjaamiseen riitti peukalo ja etusormi. Joskus loppuu matka kesken ja niin tapahtui tänään.

Satamassa jouduimmekin sitten tähän hirveään kuumuuteen. Illalla oli meren päällä ukkospilviä ja vähän salamointiakin, mutta vielä se ei ehtinyt raikastaa ilmaa. On kuulemma siirtymässä Suomen päälle tämä helleaalto.

Illalla Warnea myöten saapui puolalainen kaksimastoinen 6-raakainen purjelaiva. Eero arveli että siinä oli varmaan kysymys virallisesta vierailusta, venettä saattoi nimittäin usean veneen saattue, pelastuslaitoksen alukset suihkuttivat vettä ruiskuistaan ja pillit soivat kaikissa aluksissa. Laiva jatkoi varmaan Rostockiin, sillä Warnemündessä sitä ei näkynyt.

Nyt tuntuu kuin olisimme jo kotimatkalla. Seuraavaksi suuntamme Rügenille päin. Yrittäkää kestää hellettä siellä Suomessakin!

Terveisin

Atalantan miehistö