Cuxhaven 24.6.2010

"Virta venhettä vie, mihin päättyvi tie?"

Paljastettakoon heti alkuun, että se on tässä vaiheessa vienyt Atalantan Pohjanmerelle Elben suiston kaupunkiin Cuxhaveniin.

Warnemündestä kryssimme Fehmarnin saarelle Burgtiefin lomakeskukseen. Se on hyvä esimerkki teollisesta turismista. Alue käy hyvin pienestä suomalaisesta kaupungista, kaikkea huvitusta on saatavilla, alkaen rantatuoleista (7 e/vrk) aina surffailuun ja vesiliukumäkiin. 1970 luvulta lienevät peräisin kolme 15 kerroksista suurta hotellirakennusta, jotka maamerkkeinä näkyivät merellekin yli kymmenen mailin päähän. Meidän kannaltamme paikan huvivenesatamassa oli hyvää se, että saimme kantomatkan etäisyydeltä dieseliä sekä Pohjois-Jyllannin merikortit (siis kaiken varalta).

Fehmarnilta kryssimme Kieliin. Kielin lahti oli täynnä regattaveneitä, huviveneitä, tuomariveneitä, rahtilaivoja, sotalaivoja, matkustajalaivoja ja vielä yritti Atalantakin sopia joukkoon sekaan. Oli siis menossa Kieler Woche, jota emme tietenkään etukäteen olleet huomanneet. Mutta tuskin se olisi suunnitelmiamme muuttanut. Kiinnityimme jo tuttuun Kiel Holtenaun satamaan, joka on on Kielin kanavan Itämeren puoleinen pää.

Satama oli täynnä Kieler Woche -laivoja eli vanhoja purjelaivoja, joissa jokaisessa oli varmaan parinkymmenen hengen miehistö. Oli siinä elämää! Mutta täällä meille syntyi päätös lähteä Kielin kanavalle ja Pohjanmerelle, ensimmäisenä tavoitteena Helgoland. Nyt tai ei koskaan!

Vietimme eilisen päivän Kielin kanavalla ajamalla koneella 50 mailia (n. 100 km). Loppujen lopuksi kanavamatka oli mielenkiintoisempi kuin mitä olimme alun perin ajatelleet. Kanava on sopivan mutkainen, liikennettä juuri sen verran, että on pakko olla aistit hereillä, eikä matkalla ollut muita sulkuja. Kanavalla tuikki monenlaisia "liikennevaloja", joista yritimme ottaa selvää, mutta päädyimme seuraamaan paikallisia eli eivät ne valot meitä koske. Valotolpissa oli monenlaisia valoyhdistelmiä, ei siis mitään autoliikenteestä totuttuja puna-vihreitä. Muuten, koko matkan oli vastatuuli, olisimme varmaan taas kryssineet, mutta purjehtiminen kanavassa on kiellettyä – onneksi.

Jäimme illansuussa, yhdeksän tunnin jyryyttelyn jälkeen, Brunsbüttelin satamaan, joka on juuri sulkujen sisäpuolella. Missään muualla ei varmaan pääse lähes kosketusetäisyydeltä seuraamaan sulussa kulkevien suurten rahtilaivojen kulkua! Mielenkiintoinen, mutta vähän rauhaton paikka, jota tunnelmaa korosti kaupungilta välillä kuluva huuto ja pillien kimeä vihellys. Mahtoikohan Saksa tehdä maalin jalkapallon MM-kisoissa?

Saimme satamanaapuriksemme hollantilaisen pariskunnan, jolla oli paljon kokemusta purjehduksesta vuorovesialueella. Siinä käytiin istumalaatikoista käsin läpi paljon vuorovesipurjehduksen käytäntöä kuten paras lähtöaika suhteessa vuoroveden rytmiin (älä lähde vastavirtaan!) ja mikä on paras aika tulla satamaan. Siis hyödyllistä tietoa ilman teoreettista luentoa auringon ja kuun vaikutuksista vuoroveteen. Sanottakoon kuitenkin, että perustiedot oli jo hankittu venekerhomme koulutustilaisuudessa ja kirjallisuuteen tutustumalla.

Kaikki vuorovesialueella purjehtijat selaavat vuorovesitaulukkoa, jossa ilmoitetaan korkein ja alin vuorovesi minuutin tarkkuudella. Se taulukko meidänkin piti tietysti hankkia, mutta, yllätys yllätys, se oli myyty loppuun Brunsbüttelin ainoasta kirjakaupasta. Mutta tämä meidän venenaapurimme ojensi hetken kuluttua cd-levyn, johon ladattu laskentamalli tuottaa koko maailman vuorovesitaulukot vuoteen 2035 saakka! Aivan uskomatonta, itse asia ja se, että joku viitsii näin konkreettisesti ojentaa auttavan kätensä. Se oli todellista purjehtijahenkeä! Olimme tosi kiitollisia.

Tänään sitten pääsimme kokemaan vuorovesipurjehdusta käytännössä. Lähdimme pari tuntia yläveden jälkeen, kuten pitikin, ja saimme matkaamme siivittämään vahvan myötävirran. Veneen loki, joka mittaa nopeutta suhteessa veteen, näytti nopeudeksemme vajaa 6 solmua, mutta plotteri, joka mittaa nopeutta suhteessa pohjaan osoitti enimmillään 10 solmua. Oli se menoa! Ja hulluinta kaikessa oli se, että vauhti tuntui vain 6 solmulta. Eli virran nopeus oli enimmillään 4 solmua. Vasta silloin sen huomasi, kun puskimme sisään sataman suuaukosta. Siinä tultiin kylkimyyryä, mutta onneksi aukon leveys riitti.

Tämä satama on siis Cuxhavenin pursiseuran satama. Ei mitään muuta nähtävää. Pari päivää olemme lähes kärsineet helteestä, jollemme olisi tulleet vastatuuleen, olisi ollut varmaan tuskallista.

                                                                               Helgoland26.6.2010

Niinpä sitten lähdimme Cuxhavenista eilen iltapäivällä heti nousuveden kääntymisen jälkeen. Vaikeinta oli odottaa satamassa, kun henkisesti oli jo valmis lähtöön ja matkakin oli sentään 35 mailia. Elben suisto on matalaa ja siinä on laajat alueet joissa vesi ei riitä purjeveneellekään. Menimme tiukasti laivaväylän oikeaa laitaa, isopurje ylhäällä ja moottori päällä, kuten kaikki muutkin veneet. Kryssimisestä ei väylällä olisi kerta kaikkiaan tullut mitään, sen verran vilkasta oli liikenne. Meillä oli siis jälleen suora vastatuuli, nyt koillisesta.

Suiston loputtua päästiin purjehtimaan ja se olikin loppujen lopuksi mukavaa menoa, meillä oli myötävirta, joten matka joutui kryssienkin suhteellisen nopeasti. Illalla 21 aikaan olimme perillä kuudentena veneenä kylkikiinnityksessä.

Helgoland on Pohjanmeren purjehtijoiden must-paikka. Jyrkkäreunainen saari on synnyttänyt monia taruja ja legendoja. Saari on ollut alkuaan saksalaista aluetta, sitten Napoleonin sotien aikaan Englanti valtasi saaren, mutta 1890 Englanti ja Saksa tekivät vaihtokaupan, Saksa luovutti Sansibarin Englannille ja Englanti puolestaan Helgolandin Saksalle. Toisen maailmansodan jälkeen alue oli strategisesti tärkeä ja Englanti miehitysvaltana piti saarta hallussaan vuoteen 1952 saakka.

Tällä hetkellä saari on turistien lomanviettopaikka, pikalaivat tuovat mantereelta monta vuoroa päivässä, joten muutkin kuin purjehtijat pääsevät nauttimaan saaren nähtävyyksistä. Niitä ovat ennen kaikkea saaren kohtisuorat, punaruskeat kalliorannat ja valtavat lintuyhdyskunnat saaren pohjoisjyrkänteellä. Koko saarta kiertää kävelytie, joka tietysti heti aamulla lähdettiin kiertämään. Oli hauska havaita miten linnuillakin on omat "kerroksensa", ruskeat linnut olivat yhdessä rivissä, sitten ylempänä lokit, sitten suulat jne. Linnut olivat aika kesyjä ja jossain kohdin niitä pääsi miltei kosketusetäisyydelle.

Nyt on kiire saada tämä liikkeelle.

Hyvää Juhannusta kaikille!

terveisin

Atalantan miehistö