Hasle 17.7.2010

Tuulen vankeina!

Täällä sitä ollaan Bornholmin Haslen satamassa pakkolomalla. Edessä olisi viimeinen suuri selkä, mutta kaikki sääennustajat (Tanska, Ruotsi ja Saksa) lupaavat yhtenevästi sunnuntaiksi kovaa luoteistuulta, Ruotsi jopa kuling 15 m/s.

Warnemünden jälkeen matkamme jatkui Saksan pohjoisrannikkoa Stralsundiin, tuohon aivan mahdottoman hienoon tiiligotiikka – Hansakaupunkiin. Kuinka monta kertaa olemmekaan siellä käyneet ja aina se tekee yhtä suuren vaikutuksen. Vuosi sitten kävimme uudessa Ozeanum-merikeskuksessa ja kevään aikana luimme Hesarista, että se oli valittu maailman Vuoden museoksi. Mutta kyllä se olikin vaikuttava, jo itse rakennuskin: aivan moderni vanhojen punatiilisten satamamakasiinien keskellä. Kaiken muun hyvän lisäksi Stralsundissa on hieno palvelu: jos tilaa kaupungilla olevasta liikkeestä ruokaa, olutta ym. tavaraa, ne tuodaan veneelle! Olemme saksalaisen oluen, sen hieman kirpeän, ystäviä ja niinpä meille tuotiin sitä kolme laatikkoa talven varalle. (Sanottakoon vielä, että hinta on 40 senttiä tölkiltä. Jokaisen tölkin kylkeen on painettu präntti: "Gebraut nach dem Deutschen Reinheitsgebot 1516" , mikä tarkoittaa, että valmistukseen on saanut käyttää vain vettä, maltaita ja humalia. Ja tuo luku tarkoittaa määräyksen antamisvuotta.) Se, että jokaisesta Saksan satamasta voi ostaa aamulla klo 7 alkaen tuoreet Brötchenit, kuuluu aivan itsestäänselvyyksiin. Stralsundista jatkoimme viime kesän löytöömme eli Gageriin, aivan Rügenin itäreunalla. Silakkakoju oli entisellä paikallaan ja taas pääsimme herkuttelemaan. Nyt ostimme silakoita evääksikin.

Ja sitten alkoikin kotimatka. Gagerista Hasleen tultiin hienosti purjein koko 74 mailia. Taas kerran sellaista menoa, jollaista aina talvella muistelee purjehduksen olevan. Kuumuus vain on ollut jo aivan liiallista. Sisällä veneessä oli monen päivän ajan liki 30 astetta ja ulkona vieläkin kuumempaa. Nyt ehkä saamme hieman helpotusta. Viime yönä satoi ja kuului etäistä ukkosen jyrinää, sitten laineen liplatusta veneen kylkeen, sen jälkeen ujellusta ja aivan hetkessä tuuli kovaa: naapuriveneessä oli ehditty havaita 23 m/s. Tulipa kiire kannelle lisäämään lepuuttajia ja tarkistamaan kiinnitykset. No, se tuuli meni pian ohi, mutta sade jäi ja nyt illalla kun teimme pitkän kävelylenkin rantatiellä, oli jo aivan siedettävä olo.

Rügen - Hasle välillä näimme ensimmäiset oikein suuret levälautat. Puolan keväiset tulvat ovat varmaan taas lykänneet ravinteita mereen. (Emme ole huomanneet Hesarin uutisista mitään kommenttia Suomenlahden levätilanteesta). Ikävää on ollut myös havaita vierasvenesatamien veden laadun selvä heikkeneminen. Stralsundin satamassa kellui joitain inhottavia vaahtolauttoja vihreän levän seassa. Ne ajelehtivat tuulen mukana ja kasaantuivat aina jonkin esteen kohdalla. Suorastaan puistattavaa. Samanlaista on havaittu muuallakin, tosin vähän pienemmässä muodossa. Kaikissa veneissä on nykyisin septitankit, joten siitä ei voi olla kysymys. Voisivatko tiskausvedet sitten saada sellaista tuhoa aikaan? Vai onko entisen Itä-Saksan kaupunkien viemäröinti vielä keskeneräisessä kunnossa? Suurissa Ruotsin satamissa emme ole vastaavaa nähneet.

                                                                                  Hasle 18.7.2010

Tänään uudistimme eilisen kävelymme rannikkoa pitkin pohjoiseen päin, mutta nyt jatkoimme vielä pidemmälle aina Jons Kappelille saakka. Se on aivan meren reunassa oleva pari- kolmekymmentä metriä korkea kivipaasi, jonka sisällä on luola. Aika vaikuttava, jylhän kaunis paikka. Rantatie sinänsä on tavattoman viehättävä. Se kulkee aivan veden rajassa, harvassa olevat talot aivan tiessä kiinni ja välillä on muutama pienenpieni rakennettu satama. Vielä 1900-luvun puoliväliin saakka ihmiset saivat pääasiassa elantonsa kalastuksesta, ja siitä kertovat edelleen talojen vieressä olevat kalansavustamojen valkoiset savupiiput. Heti talojen saaren puolella nousee hyvin jyrkkä ja kasvillisuuden täysin peittämä korkea rinne. Vaikuttaa ihan siltä kuin talot olisi kaivettu osittain rinteeseen sisään. Ja joka ikkunasta on näköala rannattomalle merelle!

Olemme ajankuluksemme seuranneet joutsenperheen elämää satama-altaassa. Komea perhe: isä, äiti ja 6 jo melko kookasta poikasta. Emo lipuu ylväästi poikasten seuraamana ja tulee välillä koputtelemaan veneen kylkeen, jos vaikka jostain heltiäisi jotain syötävää. Ja isä puolustaa väsymättä perhettään kilpailevilta joutsenilta. Nämä kilpailevat uroot ovat tosin isän omia kuvajaisia veneiden kiiltävissä kyljissä. Se on pörhistänyt siipensä ja sulkansa, juossut veden pinnassa siivet äänekkäästi viuhtoen, uinut aivan veneessä kiinni ja välillä nokkaissut, ja aina uudestaan ja uudestaan, tuntikausia. On sillä kiirettä! Mutta ainakaan toistaiseksi kilpailijat eivät ole päässeet häiritsemään perheonnea...

                                                                                  Kalmar 20.7.2010

Lähdimme eilen maanantaina aamupäivällä Haslesta, purjehdimme läpi yön ja rantauduimme aamulla Kalmarin satamaan. Itse selän ylitys meni hienosti, mutta Kalmarin salmessa yöllä tuuli heikkeni ja matka ajallisesti piteni.

Olemme todenneet, että purjehduksessa pätee "kolmen tunnin sääntö". Navigaattorit laskevat koko ajan, kuinka kauan kestää, että vene saapuu perille. Se on tietysti hyvin mekaaninen toimitus, jäljellä oleva matka jaettuna veneen nopeudella. Mutta kun se nopeus muuttuu kaiken aikaa. Ja yleensä käy niin, että iltaa, eli perille pääsyä kohden tuuli heikkenee niin, että aina on kolme tuntia perillepääsyyn. Vaikka yleensä purjehdimme aina kun vähänkin vedessä on viriä, niin silloin olemme antaneet periksi, kun moottorilla pääsisi perille yhdessä tunnissa, mutta purjein olisi aina vaan matkaa kolmeksi tunniksi.

Jatkamme nyt Ruotsin rannikkoa pohjoiseen, menemme luonnonsatamiin ja jostain pujahdamme sitten Suomen puolelle. Tämä on viimeinen kirjeeni matkalta, vihonviimeisen lähetän palattuamme Soukkaan.

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja nauttikaa lämmöstä

toivoo Atalantan miehistö