Soukka 31.7.2010

Hiio hoi!

Eilen iltapäivällä rantauduimme kotisatamaan 2031 merimailin, 52 päivän ja 32 sataman jälkeen.

Kalmarin jälkeen ajatukset olivat jo Suomessa ja purjehtimisessa oli lähinnä veneen siirtokuljetuksen tunnelma. Jos säät sallivat teimme pitkiä päivämatkoja, mutta jouduimme nytkin tuulten takia odottelemaan Arkön salmessa. Paikka oli tosin viehättävä Snedskärs Segelsällskapetin kerhosatama, jonne vieraat saivat mennä ”vihreille” paikoilla. Saaressa oli kerhomajaa, saunaa, keittokatosta ym, lomanviettoon vaadittavaa rakennelmaa ja se hauskin: saaresta pääsi mantereen puolelle käsin vedettävällä ”förillä” ja sillä piti tietysti kokeilla lautturin taitoja, vaikka ei siellä toisella puolella mitään nähtävää ollutkaan. Ruotsin merisäät ennustivat kahden päivän ajan ”huomiseksi” kovaa koillistuulta. Odottelimme sitä kovaa tuulta, jota ei tullut ja kolmantena päivänä lähdimme ennustuksista huolimatta. Sittenhän se tietysti tulikin. Onneksi matkan varrelle osui aivan erinomainen Ringsön ankkuripaikka, jossa emme tienneet tuulista yhtään mitään.

Nynäshamnin satama oli tupaten täynnä. Tuuli oli houkutellut monet luonnonsatamissa olleet veneet poijujen ja laitureiden suojaan, mutta siitä huolimatta oli kiinnitysköysiä katkeillut. Me saimme viimeisen vapaan poijun ja kun yön aikana tuulikin kääntyi myötäiseksi, lähdimme aamulla toiveikkaina yhtä soittoa Ahvenanmeren yli Suomen puolelle. Nyt kävi taas puolestaan niin, että Ahvenanmerellä tuuli tyyntyi täysin, eikä taaskaan auttanut muu kuin ottaa moottori avuksi. Oli se puuduttavaa.

Ainoan mielenkiinnon matkantekoon toivat Ahvenanmerellä liikennöivät laivat. Olimme yön pimeimpään aikaan Rödhamnin kohdalla ja meidät sivuutti parin tunnin aikana ainakin kymmenen laivaa! Näimme varmaan kaikki Ahvenanmaan kautta kulkevat matkustajalaivat, siinä menivät Silja Line, Viking Line, Amorella, Isabella pari rahtilaivaa ja vielä muutamia, joiden nimi ei edes jäänyt mieleen. Mutta nyt jo aikaisemmin mainostamani AIS näytti todelliset kykynsä. Sen avulla osasimme väistää juuri sopivasti ja olimme koko ajan tietoisia tilanteesta. Kun vielä karttaplotteri osoitti tarkasti missä kuljimme, saatoimme olla todella tyytyväisiä hankintaamme.

Suomen puolella pääsimme saunomaan. Se oli todellista herkkua liki kahden kuukauden ja viiden minuutin suihkujen jälkeen. Kun tuulet suosivat, pääsimme kotisatamaan vuorokautta aikaisemmin kuin mitä olimme vielä Ruotsin puolella ennakoineet.

Storogskärillä naapuriveneestä todettiin ”ihana kesä”. Spontaani vastaukseni oli ”ai jaa”. Olihan tietysti lämmintä, mutta melkein liian kuuma. Tuulet eivät olleet kovin kovia, mutta jotenkin oikukkaat. Kun koko päivän on lillutellut olemattomassa tuulessa ja juuri satamaan tullessa tuuli nousee sopivaksi, niin tottahan se harmittaa. Emme ole varmaan minään kesänä joutuneet käyttämään yhtä paljon moottoria kuin nyt.

Ehdottomasti parasta oli Helgoland ja Pohjanmeren purjehdus: kevyt mutta eteenpäin vievä tuuli ja yöllä täysikuu, se oli todellinen elämys.

Hyvää kesän jatkoa kaikille toivoo

Atalantan miehistö