Århus 2.7.2007

Vastatuulessa myötävirtaan

Matkamme on edennyt jo Århusin saakka. ”Yksi Tanskan kauneimmista kaupungeista” sanoivat mainokset. Lähdimme siis innolla tutustumaan. Lopputulos oli kuitenkin pieni pettymys, ehkä tihkusateella oli osansa tunnelman latistamisessa, mutta kaiken kaikkiaan, kaupungin yleiskuva oli kumman sekalainen. Edes meren ranta ei päässyt kunnolla oikeuksiin, se kun on suuren kauppasataman valtaama.

Olemme nyt siis Pikku-Beltin suulla maapäivää viettämässä. Skagenissa olimme vielä edellisen kirjeen lähettämisen jälkeen yhden päivän ja silloin se todella kova tuuli sitten vihdoin saapui. Emme ole varmaan koskaan viettäneet satamassa niin hurjaa iltapäivää. Mastot suorastaan ulvoivat ja veneilijät olivat vetäneet köysiä toisista laitureista ja veneistä omiin veneisiinsä pitämään keulaa tai perää paikallaan. Se oli varsinainen köysiverkko! Ankkurit kun eivät siinä tuulessa ja huonossa pohjassa pitäneet.

Mekin jouduimme pieniin vaikeuksiin naapurinamme olleen suuren, monikerroksisen moottoriveneen kipparin kanssa. Vasta kun kutsuimme satamamestarin apuun, suostui hän ylipäätään laskemaan ankkurin, muuten vene olisi koko painollaan (sekä ne neljä purjevenettä, jotka nojasivat siihen) nojannut meihin. Ankkuri vähän helpotti oloamme. Yön aikana tuuli sitten heikkenikin ja olimme todella iloisia voidessamme jatkaa matkaa.

Kävelimme muuten sinne aivan Skagenin kärkeen saakka, siis paikkaan, missä Skagerrak ja Kattegat lyövät kättä toisilleen. Nyt se olikin harvinaisen voimallista. Aallot jotka tulivat eri suunnilta (vaikka tuuli kovaa samasta suunnasta) saivat aikaan todella veden kiehuntaa ja valtaisia pärskeitä. Se oli ehdottomasti parasta Skagenissa. Voi vain kuvitella millaista aaltojen leikki on hurjimmillaan jossain Cap Hornilla, missä kaikki tapahtuu monenkertaisessa mittakaavassa.

Matkalla Århusiin teimme pitkän kryssin Anholtin saarelle, joka sijaitsee aivan keskellä Kattegatia. Se on paikka, jossa Kattegatilla purjehtijoiden melkein täytyy käydä ”because it´s there”. Purjehduksellisesti se ei ole mikään erityinen saavutus, mutta ainahan tuollaiset yksinäiset paikat ”keskellä ei mitään” ovat kiehtoneet merenkulkijoita.

Kokonaan uusi elementti, johon olemme tutustuneet Tanskan vesillä, ovat merivirrat. Länsituulella Atlantin vesi pakkautuu Kattegattiin, Juutinraumaan ja Beltteihin ja aiheuttaa virran pohjoisesta etelään. Itätuuli taas siirtää Atlantin vettä länteen ja virta käy Kattegatissa ja salmissa etelästä pohjoiseen. Muut ilmasuunnat ovat sitten jotain tältä väliltä. Sitten on vielä erotettava päävirrat ja sivuvirrat, joita en nyt rupea enempää selittämään, mutta mitä kovempi tuuli, sitä kovempi virta. Virran nopeus voi olla normaaleilla purjehdustuulillakin 1-2 solmua. Käytännössä sen huomaa lähinnä veneen kulussa, joskus vene kulkee kuin leikki vaan ja toisinaan meno on niin tahmeaa, että luule raahaavansa jotain laahusverkkoa perässään. Täällä voi siis purjehtia vastatuulessa myötävirtaan.

Seuraavaksi Pikku-Beltille!

Hyviä maatuulia ja –virtauksia toivoo

Atalantan miehistö