Hasle 7.6.2007

Virsikirjaa viisi päivää!

Jokaisen purjehtijan toive on päästä aloittamaan lomansa myötätuulessa ja kevyissä olosuhteissa, kestäähän silloin kovempiakin säitä paremmin, kun niitä joka tapauksessa tulee.

Meillä kävi tänä vuonna uskomaton tuuri. Lähdimme Soukasta lauantaina 2.6. puolen päivän aikaan kevyessä myötäisessä. Skandinavian ylle juuttunut korkeapaine varmisti säiden jatkuvan ja niinpä Porkkalan kohdalla lähdimme avomerelle, levitimme purjeet myötätuuliasentoon (virsikirjaksi: isopurje ja etupurje levällään eri puolilla) ja otimme kompassisuunnaksi 236 astetta mottona "siihen suuntaan mennään sitten niin kauan kun säitä riittää tai tulee maa vastaan".

Loppujen lopuksi rantauduimme maanantaina 53 tunnin ja 300 merimailin jälkeen Öölannin pohjoiskärjen Byxelkrokin satamaan. Matka oli helppo, vain vilkas laivaliikenne ensimmäisen 12 tunnin aikana piti ruorihenkilön tarkkana (meillä on pitkillä matkoilla aina 2 tunnin ohjausvuorot). Tosin aallokko oli aikaisempien päivien kovien tuulien vuoksi sen verran suurta, että automaattiohjain ei jaksanut pitää meitä suunnassa, joten koko ajan piti jomman kumman olla pinnassa.

Se olikin tarkkaa puuhaa ja siinä olisi harittavista silmistä ollut apua: toisella olisi katsonut kompassia ja toisella tuulimittaria. Myötätuulipurjehduksessa täytyy koko ajan varoa, ettei ohjaa liian "alas", silloin tuuli heittää puomin väärälle puolelle, mikä voi olla kohtalokasta veneelle ja miehistölle.

Sunnuntaipäivän meri olikin sitten yksin meidän. Koko päivänä emme nähneet yhtään laivaa emmekä paljon lintujakaan. Siinä tunsi hallitsevansa koko horisontin rajaavan maailman! Se oli oikein purjehduksen juhlaa. Aamuyöllä noussut täysikuu oli kuin oranssinen, valtava rapulyhty, roikkui vähän aikaa meren yläpuolella ja laski sitten.

Byxelkrokista jatkoimme tiistai-aamuna jälleen virsikirjaa kohti Kalmaria. Se on ollut meidän kaikkien Ruotsiin ja Saksaan suuntautuneiden purjehduksiemme vakiopysähdyspaikka. Siellä tehtiin taas sama kierros: linnan puisto, vanha puukaupunki ja satama. Hienot suihkut ja muutenkin erinomainen pienvenesatama. Siitä jää aina hyvä mieli.

Aamulla edelleen myötätuulessa Kalmarin salmea etelään. Mietimme vähän, jäädäkö Ruotsin puolelle Sandhamniin vai jatkaako suoraan Bornholmille. No, tietysti me halusimme käyttää myötätuulet hyväksi ja otimme suunnaksi Bornholmin Haslen (pieni kaupunki saaren länsireunan puolivälissä).

Yöllä huomasimme, että olemme todella paljon etelämmässä kuin Suomenlahdella. Yö oli ainakin 2 tuntia pidempi ja olimme pimeimpään aikaan juuri ylittämässä laivaväylää. Se kapea kohta Ruotsin mantereen ja Bornholmin välissä. Juuri kun oli jonkun laivan onnellisesti selvittänyt oli toinen tai kaksi laivaa tulossa. Pelkkien laivavalojen perusteella laivojen tulosuunnan ja lähestymisnopeuden tunnistaminen on tarkkaa puuhaa. Meillä Eero käyttää kiikaria ja minä ohjaan. Hyvin sekin meni, vaikka pari vähän jännää tilannetta olikin. Neljän aikaan aamulla olimme jo Bornholmin tuntumassa ja vastaanottamassa oli saksalainen partioalus (ilmeisesti vartioimassa, ettei mereltä päin kukaan pääse Rostockiin). No, me pääsimme ongelmitta ohi ja kohta alkoivatkin tutut sikaloiden tuoksut tulla saaresta.

Olemme nyt olleet päivän maissa keräämässä voimia huomista varten. Silloin ei mennä enää virsikirjaa, mutta mukavaa sivutuulta kuitenkin. Tarkoituksenamme on mennä Falsterbon kanavaan yöksi ja jatkaa sieltä sitten mahdollisesti Köpikseen. Mikäli säät sallivat.

Vene on kunnossa ja samoin miehistö!

Hyviä tuulia sinne maihinkin!

terv. Kaiju

PS. Kirjoittelen näitä jatkossakin, mutta ilmestymispäivä ennalta määräämätön