Jussi ja Esko
Jussi, Pauliina ja pojat
Esko ja Tiina
Halmeenmäet
Varimaat
s/y Svenskan
s/y Gemma
Jussi ja Esko
Jussi oli 5 vuotta ja Esko 2 vuotta, kun ryhdyimme purjehtimaan. Purjehduskesät jatkuivat Jussilla aina 15 vuotiaaksi eli siihen saakka, kun Ranskan matkan vuoksi jouduimme pitämään purjehduksessakin välivuoden. Esko vietti viimeisen purjehduskesänsä 16 vuotiaana. Muut harrastukset alkoivat viedä kumpaakin poikaa mukanaan. Siinä elämän vaiheessa kesältä odottaa muutakin kuin kuin viittä viikkoa isän ja äidin kanssa ahtaassa veneessä. Kesäloman vietimme ensimmäisen kerran kahdestaan vuonna 1991.
Kaksi pientä poikaa veneessä keksii kyllä aina jotain tekemistä, jos ei muuta niin
toistensa kiusaamista. Saihan sillä ainakin jommankumman vanhemmista
sisälle veneeseen. Siitä huolimatta tärkein muistettava matkalle lähtiessä oli aina se,
että mitä otetaan poikia varten mukaan.
Luettelo oli pitkä: kirjastosta kirjoja puoli metriä, onkimatoja ja onget, perhoshaavi ja
-prässi,
värikyniä, pelikortteja, nokkahuilu, saippuakuplat, uimaräpylät, snorkkeli ja lasit, kasetteja... Periplus sai ruveta
kuljettamaan mukanaan optimistijollaa, joka luonnonsatamissa saatettiin purjehduskuntoon. Kirjojen osalta
täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että siinä vanhemmat käyttivät valtaa. Matkalle otettiin mukaan niin Seitsemän
veljestä, Odysseus kuin Tolkienitkin ja kaikki tuli luetuksi. Kielikasettejakin yritettiin, mutta niistä ei
kukaan ollut kiinnostunut.
Kun nyt muistelen noita yhteisiä kesiä, näen Jussin nenä kiinni kirjassa ja Eskon kärsimättömänä veneen keulassa onki olalla ja matopurkki toisessa kädessä odottamassa veneen rantautumista. Ruotsin vesillä kalaa tulikin runsaasti. Vapaa virvelöintioikeus toi ruokavalioon uunisssa paistetun hauen tai Skallön keiton, johon hauen lisäksi laitettiin mukaan kaikkea niitä säilykkeitä, joita pilssissä vielä oli jäljellä.
Jussin osalta purjehdus muuttui kertaheitolla, kun veneeseen hankitiin Decca-navigaattori. Silloin veneen miehistöön liittyi kapteenin ja perämiehen lisäksi täysipäiväinen navigoija. Tämä ennakoi tulevaa elämänuraa, hänestähän tuli sittemmin tietotekniikan ammattilainen. Jussi oli viimeisinä vuosina myös aika paljon pinnassa ja hänelle jaettiiin oma vahtivuorokin yliyön purjehduksilla Espoosta Visbyhyn.
Esko kaipasi kesälomilla aina luonnonsatamiin. Niissähän pääsi onkimaan, juoksemaan perhosten perässä ja
tarkkailemaan lintuja. Kaupungeissa oli hyvää jäätelö. Tuossa vaiheessa ei kaupunkien arkkitehtuuri tai
historia juurikaan kiinnostanut. Matkanteko kului lukiessa, itse purjehtimisen Esko jätti muille.
Teoreettisesti suuntautuneeena henkilönä hänestä tuli musiikin ammattilainen, joka edelleen tulee mielellään
mukaan purjehtimaan, jos kesän muulta ohjelmalta jää aikaa.
Satunnaisia yhteisiä perhepurjehduksia oli vielä poikien opiskeluvuosina, mutta vähitellen tyttöystävät veivät viikonloput. Heitäkin kutsuttiin tietysti veneelle, mutta se onkin jo toinen juttu.