Jussi ja Esko
Jussi, Pauliina ja pojat
Esko ja Tiina
Halmeenmäet
Varimaat
s/y Svenskan
s/y Gemma
Jussi, Pauliina ja pojat
Pauliina tuli Jussin elämään 1990-luvun alussa. Hän oli joskus purjehtinut tuttaviensa veneellä ja tuli viikonloppupurjehduksille lähisaariin. Kävimme muutamia kertoja Tallinnassakin. Vuonna 2000 heidän elämänsä muuttui (samoin kuin meidän), kun perheeseensä syntyi poika, Leevi. Ensimmäisen purjehdusmatkansa Leevi teki sitten kesällä puolivuotiaana. Meripunkassa matka sujui rauhallisesti ja olihan isä mukana huolehtimassa.
Seuraavana kesänä Leevi pääsi matkalle mukaan vain CD-rompulla.Se annettiin isoisälle ja -äidille mukaan käytettäväksi
Itämeren kierroksella pahimman ikävän varalle. Ja kyllä sitä katsottiinkin!
Talvella 2002 tuli lisää katsottavaa, kun Leeville syntyi pikkuveli Nuutti.
Kesällä 2002 Leeviä totuteltiin kunnon aaltoihin ja hyvin kaikki meni, poika oli kovasti innostunut isoisän veneestä.
Nuutti ei vielä päässyt merielämän makuun, hän oli purjehduspäivänä sairaana.
Kesällä 2003 lähdettiinkin sitten koko joukolla saareen. Huh huh, tällaistako se olikin. Veneen portaat olivat pojista tietysti se kaikista kiinnostavin paikka ja tietysti kumpikin olisi halunnut olla niissä samaan aikaan. Jäimme odottamaan toiveikkaina seuraavia kesiä, jolloin olisi helpompaa.
Kesällä 2004 Leevi otettiin mukaan yöretkelle. Leevi onki kiihkoisasti kuten setänsäkin aikoinaan.
Ne olivatkin hänen ensimmäiset itse onkimansa ruoka-ahvenet!
Kesällä 2005 oli jo helpompaa, Leevi ja Nuutti olivat mukana veneessä vaihtelevissa seurueissa. Kerran Nuutti
oli yksin meidän kanssamme saaressa,
toisella kerralla Jussi tuli poikien mukaan. Kyllä heistä purjehtijoita tulee!
Väkisinkin ajatukset palaavat 70-luvun puoliväliin, jolloin omat poikamme olivat samanikäisiä. Minkälaisella venellä uskaltauduimmekaan merelle! Toisaalta, pienessä veneessä kaikki oli käden ulottuvilla, myös pojat. Nyt odotamme sitä kesää, että voisimme ottaa pienet pojat mukaan vähän pidemmälle, vaikkapa viikon matkalle. Nyt kun vielä jaksaisi …
Kesällä 2011 tämä toive sitten toteutui: Nuutti lähti mukaamme kesäpurjehduksen ensimmäiselle
viikolle. 9-vuotias Nuutti oli veneessä kuin vanha tekijä. Innokas merimies oli aina valmis
tekemään mitä vain häneltä pyydettiin ja vähän ylikin. Aivan alkumatkan säät eivät meitä erityisesti
suosineet, oli vastatuulia ja yksi oikea satamassa vietetty myrskypäiväkin. Silloin sitten ehdittiin
kiertää saarta ja tutustua luontoon. Matkan aikana opeteltiin solmuja, merimerkkejä ja veneen
ohjaamista. Iltaisin pelattiin pelejä ja kerrottiin juttuja.
Kalaonni ei suosinut, vaikka matojakin oli hankittu nimenomaan ahventen pyytämiseen. Monen onki-illan yhteenlaskettu saalis oli yksi särki ja lukematon määrä kolmipiikkejä. Joskus 30 vuotta sitten saaliit olivat paljon parempia.
Juhannusaattoa vietettiin kolmen veneen voimin Tammon saaressa, jonka laiturilla Nuutti piti meille pienen ex-tempore kitarakonsertin lainasoittimella. Vanhemmat tulivat hakemaan pojan kotiin Turusta ja me jatkoimme matkaa kohti Pohjanlahtea.