Purjehdukset
2010 Helgolandissa ja Limfjordenilla
Reittikartta
Tänä vuonna päästiinkin aikaisin liikkeelle. Kesäkuun 9 päivänä otimme suunnan kohti Öölantia, jonne saavuimme
ajallisesti pitkän, mutta muuten helpon purjehduksen jälkeen. Matka jatkui jo
vakiintuneeseen tapaan Kalmarin salmea etelään, mutta nyt emme jatkaneetkaan suoraan Bornholmille, vaan teimme pienen
poikkeaman Christiansølle. Kyllä se kannatti. Tuo viehättävä, historiallinen saari kivimuureineen ja keltaisine
rakennuksineen on todella käynnin arvoinen. Seuraavaan käyntiin kuluu varmasti vähemmän aikaa kuin 26 vuotta!
Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä mitään lukkoonlyötyä matkasuunnitelmaa. Pyrimme vain länttä
kohti ja "katsoimme mihin se riittää". Läntiset tuulet pitivät meitä satamissa ja pääsimme kokemaan välillä oikein kunnon
kryssipurjehdustakin avomerellä. Mutta kun sitten löysimme itsemme Kiel Holtenaun satamasta, oli helppo todeta: nyt tai ei
koskaan. Niinpä liityimme muiden veneiden sekaan odottelemaan Kielin kanavaportin aukeamista tavoitteena mennä
Helgolandille. Kanavan Pohjanmeren puolelle Cuxhaveniin pääsimme kanavamatkaa seuraavana päivänä, sillä
vasta iltapäivällä oli vuorovesi siinä vaiheessa, että kannatti lähteä liikkeelle ja ottamaan hyöty laskuveden tuomasta
myötävirrasta. Olimme siis yhdessä yössä siirtyneet aivan erilaiseen ympäristöön.
Helgoland on hieno paikka. Länsi-ja etelärantojen äkkijyrkät kalliopenkereet ovat täynnä lintujen pesiä ja kovaääninen
kirkuna täyttää ilman. Saaren toinen puoli onkin sitten tiivistä kaupunkirakentamista: nopean tutustumisen perusteella
lähinnä taxfree-myymälöitä, ravintoloita ja loma-asuntoja. Satama-altaita peruskorjataan edelleenkin, kun toisen maailmansodan jälkeen
saaren isäntänä ollut Englanti räjäytti lähtiessään kaikki strategisesti tärkeät kohteet.
Kun tähän mennessä olimme kryssineet lähes koko matkan Kieliin saakka, onnemme kääntyi juuri oikealla hetkellä: 170 mailin matka
Jyllannin Thyborøniin sujui kevyessä sivumyötäisesssä tuulessa. Meillä ei ollut aikomustakaan kiertää koko Jyllanti
vaan oikaisimme Limfjordenin kautta Halsiin. Limfjorden vaati todella tarkkaa ohjaamista. Varsinkin matkan
loppupuolella ruopattu väylä on kapea ja liikenne yllättävän vilkasta. Aalborgissa
pysähdyimme vähän pitemmäksikin aikaa, kun Atalanta vaati pientä pintaremonttia.
Sitten oltiinkin jo tutuilla vesillä. Tanskan salmien kolmesta vaihtoehdosta valitsimme tällä
kertaa keskimmäisen eli Ison Beltin. Edellisen kerran jälkeen oli Nyborgin kohdalle ilmestynyt Ison Beltin silta ja
iso on sekin. Vaikka Tanskassa onkin tavattomasti pieniä viehättäviä satamia, ei niitä ole ihmeemmin Ison Beltin varrella.
Lähdimme vielä tsekkaamaan vanhat tutut, jo monesti koetellut ja hyväksi havaitut Saksan pohjoisrannan kohteemme. Warnemündessä
otimme täyden hyödyn hyvin varustetusta Hohe Dünen marinasta, Barhöftissä nautimme Itämeren parhaat silakkasämpylät, Stralsundissa ihastelimme
jälleen kerran kaupungin upeita rakennuksia ja Gagerissa vaelsimme nummilla.
Rügenin jälkeen olimme jo henkisestikin kotimatkalla. Kotimatka tarkoittaa yleensä myös sitä, että levitetään purjeet ja annetaan myötätuulen
viedä, mutta nythän ei käynytkään niin, vaan jouduimme odottelemaan useammassakin paikassa. Bornholmin
Haslessa vietimme kolme päivää ja Ruotsin rannikon Arkösundissa samoin kolme päivää.
Sitten kun säät vihdoin sallivat, teimme pitkiä päivämatkoja ja otimme joskus yötkin avuksi.
Soukkaan saavuimme heinäkuun lopussa runsaan 2000 merimailin jälkeen.
Matkan kohokohtia olivat ilman muuta Helgoland ja Pohjanmeren purjehdus. Ennätyshelteet rasittivat veneessäkin,
itse asiassa kuumuutta ja aurinkoa ei oikein millään päässyt pakoon. Korkeapaineen vallitessa tuulet olivat heikkoja
ja oikukkaita. Oikeastaan olimme aika tyytyväisiä saapuessamme kotiin.
2.9.2010
katso lisää
|