1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011

Etusivulle

Purjehdukset

Kesän 2011 matkasta tuli vähän erilainen purjehdus. Aikaisemmista vuosista poiketen lähdimmekin Pohjanlahdelle. Olimmehan jo runsaan 20 vuoden ajan suunnanneet kokan eteläiselle Itämerelle. Ja nyt meitä oli matkassa kolme, sillä saimme alkumatkalle mukaan Nuutin, Jussin nuoremman 9-vuotiaan pojan. Päivämatkat sopeutettiin miehistön toivomusten mukaan, satamissa yritettiin onkia kuten 30 vuotta aikaisemminkin ja opeteltiin purjehduksen perustaitoja. Onkiminen ei tuottanut muuta saalista kuin 5-senttisiä kolmipiikkejä, vaikka madotkin oli valittu ihan ahvenia silmälläpitäen. Purjehduksen oppiminen onnistui jo paljon paremmin. Turkuun saakka oli veneessä poikkeuksellisen vilkasta ja elävää, mutta sen jälkeen kun vanhemmat olivat noutaneet Nuutin kotiin, palattiin taas normaaliin, kahden isovanhemman rauhalliseen olotilaan.

Päätavoitteenamme oli Höga Kusten. “Vallitsevat lounaistuulet” mielessä lähdimme Trysundaan suoraan Uudestakaupungista. Mutta toivomamme sivutuuli tulikin heikkona suoraan perän takaa, joten matkanteko oli vaivalloista ja hidasta. Sen ainoa kohokohta oli meitä tervehtimään tullut hylje, joka kohta Isokarin jälkeen ilmestyi veneen viereen näyttämään taitojaan. Mutta toi se hidas vauhtikin meidät vihdoin perille Trysundan kauniiseen kylään. Vaikka olimme olleet sielläkin jo kerran kymmenen vuotta sitten, niin edelleen se jaksoi viehättää. Vieri vieressä olevat punaiset talot ja venevajat kiersivät lahtea aivan veden reunassa. Liikuttavan pieni 1600-luvun kappeli niityllä ja jännittävät klappersten-pellot saaren rannoilla saivat jälleen kerran kamerat vauhtiin.

Trysundasta jatkoimme matkaa seudun kaupunkiin Örnsköldsvikiin. Trysundan rauhallisesta idyllistä ei ollut tietoakaan, kun puikkelehdimme vesisukseilijoiden välistä vierasvenesataman viimeiselle vapaalle paikalle. Ranta oli täynnä kojuja ja meteliä, jota jatkui myöhään yöhön. Itse kaupunki on tyypillinen ruotsalainen pieni/keskisuuri kaupunki. Oli vanhoja ja huippumoderneja rakennuksia, välissä hoidettuja puistoja ja kävelykatuja, sanalla sanoen viihtyisää. Örnsköldsvik on aivan Höga Kustenin pohjoisreunalla, mutta me halusimme vielä vähän matkaa pohjoiseen. Aikaisemmasta matkasta olivat mieleemme jääneet paikat Ratan ja Norrbyskär, jotka nyt oli nähtävä uudestaan.

Kiertelimme entisen tullausaseman Ratanin vanhoja Suomen sodan aikaisia vallituksia ja tutkimme kallioissa olevia veden korkeusmerkkejä, joista vanhin on vuodelta 1749. Täällä Celcius ja Linnékin ovat aikoinaan ihmetelleet meren pinnan laskemista. Sitten joku päätteli, että vesi ei voi kadota minnekään, vaan maa nousee. On arvioitu, että jääkauden jälkeen maa on noussut lähes 300 metriä.

Toinen “pakko nähdä”-paikka oli Norrbyskär, 1800-luvulla perustettu valtaisa saha. Norrbyskär lähisaarineen oli yhtä suurta tehdasta. Samalla se oli noin yli 1000 ihmisen itse itsensä huoltava yhteisö, johon vain “suola ja kahvi piti tuoda mantereelta”. Erinomainen museo antoi hyvän kuvan elämästä 1900-luvun alussa ja sahatyöntekijöiden arjesta. Viimeiset sahalaiset asuivat saarella 1960-luvulla. Edelleenkin oli maastossa nähtävissä jäänteitä rautatien rakennelmista ja rantoja kiertäneistä, nyt jo sortuneista laitureista. Nykyään saaren vierailijoita hämmästyttävät hyvin säilyneet rakennukset saarten pääteiden varrella. Entiset työntekijöiden asuinrakennukset ovat nyt kesälomalaisten käytössä ja johtajan upea villa toimii turistien ravintolana.

Sitten takaisin Höga Kustenille. Höga Kusten on vain 60 merimailia pitkä rannikkokaistale, joten välimatkat ovat lyhyitä ja yhden päivän aikana ehtii hyvin käydä kahdessakin paikassa. Kiipesimme Mjältön huipulle ja teimme oman velvollisuutemme tuon Ruotsin korkeimman saaren kasvattamiseksi. Vierailimme pikaisesti Ulvön lahdella (joskus täytyi ostaa dieseliäkin) ja tallensimme kameroihimme sen rantatalot ja venevajat. Turistivene tuo päivittäin vieraita saarelle, jotka sitten tungeksivat saaren ahtailla kujilla. Niinpä tunnelma Ulvössä poikkeaakin huomattavasti Trysundan rauhallisesta miljööstä. Jatkoimme matkaa eteenpäin Häggvikiin, toiseen selvään suosikkiimme Höga Kustenin alueella. Pidimme siellä kovan tuulen vuoksi vapaapäivän, joten meillä oli hyvää aikaa vierailla Mannaminne-museossa ja käydä ihailemassa maisemia mantereenkin puolelta.

Tämän jälkeeen olimme jo lähes valmiita palaamaan Suomeen. Vallitsevat kaakkoistuulet (!) eivät kuitenkaan houkutelleet kryssimään Selkämeren yli, joten jatkoimme rannikkoa etelään. Hienoja paikkojahan riitti täällä edelleenkin ja tällä kerralla valitsimme Sundsvallin pursiseuran kerhosataman Vindhemin Sundsvallin edustalla ja viimeiseksi Agön saaren suojaisan lahden.

Kiertomatkamme Ruotsin puolella päättyi jälleen Uuteenkaupunkiin, jolloin olimme henkisesti jo lähes kotivesillä. Saunomista, turvallisia luonnonsatamia ja yksi kunnon ukkosmyrsky mahtui vielä tähän matkaosuuteen. Kotona Soukassa katselimme Pohjanlahden karttaa: vain vähän pidemmälle pohjoiseen, niin olisimme olleet Haaparannassa. Ehkä ensi kesänä?

20.8.2011
katso lisää