Skagen, 27.6.2007

Säitä riittää

Tulimme eilen Ruotsin puolelta Jyllannin pohjoisimpaan kärkeen Skageniin. Se on samalla kohta, jossa Skagerrak muuttuu Kattegatiksi. Skagenin niemi on vain muutaman kilomerin leveä, sen kävelee helposti reunalta toiselle, ja aivan kärjessä on majakka.

Lähdimme tuolle 30 mailin matkalle (sama kuin Porkkalasta Tallinnaan) jo neljältä aamulla. Tavoitteena oli ehtiä perille ennen kuin tuuli muuttuu reippaaksi läntiseksi. Säätiedotukset ovat luvanneet jo muutaman päivän todella kovia tuulia näille merialueille. Jollemme olisi lähteneet silloin, olisimme mahdollisesti jääneet tuulen vangiksi moneksi päiväksi paikkaan, joka alun perinkin oli vain yhden yön yöpymispaikka. Ehdimme kuitenkin hyvin perille ja olemme nyt turvallisesti kahden SUUREN veneen välissä Skagenin vierasvenesatamassa. Sataa ja tuulee oikein ”isän kädestä”. Vihdoinkin ne pitkään luvatut tuulet tulivat.

Ainoa asia, joka veneilijälle on todella tärkeä, on sää. Ja siihenkään ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Sitä yrittää hallita kuuntelemalla säätiedotuksia, joita kyllä riittää! Ensimmäiset tulevat 5.50 ja siitä sitten tunnin välein yhdeksään saakka, jonka jälkeen on pieni hengähdystauko ja taas seuraavat yhdeltätoista. Illan päättävät tunnin sisällä tulevat kolmet ”säät” saksaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. Tässä jo suurin piirtein tietää, mitä on islamilaisten elämä viisine päivittäisine rukoushetkineen!

Perusteellisimmat ovat Saksan radion säät, Ruotsi kertoo tarkkaan, kuinka paljon eri paikkakunnilla on satanut sekä matalimmat ja korkeimmat lämpötilat, Tanskan säät, silloin kun niistä jotain ymmärtää, ovat verrattavissa Suomen säätiedotuksiin, eli aika suppeat. Saksan ja Ruotsin säätiedotusten lukijat ovat meidän suosikkeja: he puhuvat antaumuksella itselleenkin tärkeästä asiasta (eikä niin kuin Suomessa, kovalla kiireellä kahden humppalevyn välissä yhdessä henkäyksessä aivan väärin painottaen). Eri maiden ennustuksia tietysti vertaa toisiinsa ja valitsee itselleen parhaimman, eli sen, joka sopii omiin suunnitelmiin. Todella petetyksi itsensä tuntee silloin, kun kovan tuulen ennustuksen takia on jäänyt satamaan, eikä sitä tuulta ole tullutkaan tai sen tuleminen on siirtynyt, jolloin täytyy edelleen jäädä odottelemaan. Juuri tuon tilanteen välttämiseksi lähdimme eilen aikaisin liikkeelle ja olemme nyt oikein tyytyväisiä.

Itämeren etelä- ja itäosissa tuulee nyt todella kovaa, Saksan radio puhuu ”orkanartige Böen ”; onneksi ei tarvitse olla katsomassa ja kokemassa, mitä tuo sana luonnossa tarkoittaa.

Niin, juhannuksenkin olimme siinä Strömstadin satamassa, josta edellinen viesti oli lähetetty. Juuri kun olimme aamulla lähdössä, alkoi sataa, katsahdimme toisiimme, eihän meidän ole mikään pakko lähteä. Se oli harvinaisen hiljainen juhannus, veneessä koko päivän, kirjoja kului, samoin vähän virkistystä. Valuimme seuraavina päivinä sitten hiljalleen alas Västkustenia ja olimme muutamassa luonnonsatamassakin, niitähän sillä upealla rannikkoalueella riittää. Täällä vallitsee nyt selvästi epävakaisen sään periodi. Atlantti lykkää matalapaineita, jotka tuovat lounaisia tuulia ja sateita. Mutta kyllä me kestetään, eihän meillä ole minnekään kiire. Ja sitä paitsi, ainahan tulee uusia säitä!

Terveisin,

Atalantan miehistö