Strömstad 22.6.2007

Käytiin pussinperällä!

Jo tuli seinä vastaan! Eli tarkemmin sanottuna Oslon kaupungintalon kaksi tornia. Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, purjehtija ei voi jättää suosiollisia tuulia käyttämättä. Saimme kunnon takamyötäisen tuulen juuri kun olimme rantautumassa Norjan ja Ruotsin rajalle Strömstadin kaupunkiin. Niin siitä sitten lähdettiin Oslon vuonoon yöpurjehdukselle ja olimme perillä Akerbryggalla kuuden aikaan aamulla.

Vuono on 50 - 60 mailia pitkä (noin 100 km), viinipullon muotoinen siten, että pitkän, kohtalaisen leveän osan jälkeen tullaan pitkään kapeaan kaulaan, joka sitten aivan lopuksi levenee altaaksi, jonka pohjoisosassa on Oslon kaupunki (katsokaa tarkemmin jostain kartasta). Rannat olivat jyrkät ja aina sopivin välimatkoin jonkun kylän/kaupungin valojen koristamat. Se oli yöllä kuin jouluvaloissa. Taloja oli rinteillä ainakin kymmenessä rivissä, mahtaa olla aika hankalaa kulkemista! Vuoden valoisimpaan aikaan ei onneksi ihan pimeää tullutkaan, joten vieraaseen paikkaankin uskalsi lähteä.

Oslo oli meille kummallekin tuttu kaupunki aikaisemmilta työmatkoilta, joten nyt kuorittiin vain kermat päältä. Kävimme Viikinki-museossa ja Kon-Tiki museossa sekä Vigelandin puistossa, ja seuraavana aamuna eli eilen lähdimme kryssimään vuonoa takaisin. Silloin koimme vuonon tuulen, eli sen kun mereltä tuleva tuuli ahtautuu vuonon kapeiden kohtien läpi ja samalla nopeus nousee monenkertaiseksi. Mutta sekin meni hyvin, kun vuonossa ei ollut nimeksikään aallokkoa eikä matalikkoja, joten reivatuin purjein saattoi ottaa kryssit melkein rantaan saakka. Yövyimme eräässä satamapahasessa ja jatkoimme tänään tänne Strömstadiin.

Tämän lyhyen vierailun perusteella tekisi mieli sanoa, että Norja ei ole purjehtijalle niin miellyttävä maa kuin Ruotsi. Kartat ovat huonompia, vierassatamien varustelu ja info vaatimatonta jne. Ainakin Akerbryggalla suurin osa vierasveneistä olikin moottoriveneitä. Mutta, tulihan käytettyä sekin tuuli hyväksi!

Alue Göteborgista aina tänne Strömstadiin on se kuuluisa Ruotsin Västkusten, jota myös purjehtijan paratiisiksi kutsutaan. Ja pyydetäänhän täällä myös räkoja. Tulomatkalla emme paljon pysähdelleet, lähinnä vain ihailimme ohitse lipuvia (tai me taisimme lipua) maisemia, jotka olivat kuin suoraan matkailumainoksista. Kymmeniä metriä korkeita punagraniittisia kallioita, laaksoissa valkoisia, punakattoisia taloja lähekkäin kuin rypäleterttuja, vuorista maisemaa ja pittoreskia kalastusidylliä. Nyt kun palaamme takaisinpäin maltamme varmaan vähän pysähdelläkin.

Huomenna on täälläkin juhannusaatto. Se tarkoittaa, että täytyy löytää jokin luonnonsatama, kaikki muut paikat ovat täynnä juhlijoita, ja sitä ei vanhat enää jaksa. Ei ainakaan klo 5:een, kuten Göteborgin vierassatamassa.

Västkustenin jälkeen meillä on tarkoitus jatkaa Jyllannin itäreunaa Vähä-Belttiin ja kierrellä siellä katsomassa tanskalaista elämänmuotoa.

Oikein hyvää Juhannusta kaikille lukijoille

toivottaa Atalantan miehistö